Koko kansanmusiikkiväki koolla taas

Koiranen Kollektion vasemmalta Anja Hella (oktaavimandoliini), Pekka Hella (ukulele), Antti Koiranen (viulu) Heini Mäenpää (klarinetti), Pekka Mäenpää (kitara), Siru Koiranen (tamburiini) ja Panu Helke (basso). Kuva: Erkki Koivisto

Lempääläläinen kansanmusiikkikokoonpano Koiranen Kollektion soitti 13.–14. tammikuuta Suomen kansanmusiikkiväen vuotuisella Folklandia-risteilyllä nuorena edesmenneen Juho Koirasen (1974–2004) sävellyksistä kappaleet Iltarusko, Ihoonpiirtäjä, Kulakka, Pennun polkka, Siehtarlainen, Yks lepi ja Älä itke enää. Yhtyeessä esiintyivät Juhon vanhempien Antti  ja Siru Koirasen lisäksi lempääläläispariskunta Heini ja Pekka MäenpääAnja Hella, Lauri Hella, Panu Helke ja avauskappaleessa valtakunnallinen vuoden nuori pelimanni Arvid Lundén. Juhon veli Topi Koiranen vastasi esiintymispaikkana palvelleen Fast Lanen  äänentoistosta.

Lempääläläispariskunta oli lisäksi näkyvästi esillä gaalaillassa, jossa jaettiin kansanmusiikin palkinnot ja tunnustukset vuodelta 2016. Juho-Antti Koirasen rahastosta vuodesta 2007 lähtien jaetun ”Vuoden nuori pelimanni” -nimeämisen tekevät Siru ja Antti Koiranen sekä Suomen Kansanmusiikkiliitto. Valinnan tekee vuorovuosina Suomen Kansanmusiikkiliitto, Koirasen perhe tai näiden valitsema asiantuntija. Tänä vuonna vuorossa oli Koirasen perhe.

Koirasten ojentaman kannustusstipendin ja kunniakirjan sai kangasalalainen 14-vuotias Arvid Lundén. Hän on soittanut viulua 5-vuotiaasta ja on valintaraadin mukaan iästään huolimatta jo kokenut muusikko, joka hurmaa yleisönsä.

– Yksi mieleenpainuvimmista esiintymisistä on ollut Santtu-Matias Rouvalin johtama Sibelius 150 -juhlakonsertti Tampere-talossa. Siinä Arvid soitti Pirkanmaan Nuorissa Sinfonikoissa, ja yksi jännittävimmistä esiintymisistä on ollut, kun  Arvid soitti Tanskan prinsessa Benediktelle, Antti Koiranen sanoi.

Toissa vuonna palkinnon sai Outi Sanén vetämä Lempäälän Helkanuoret.

 

Jamit jatkuivat Folklandialla vuorokauden ympäri.

Lempäälän kunnan kulttuurikoordinaattori Talvikki Torppa oli risteilyllä mukana nyt 19. tai 20. kertaa. Ainoastaan aivan ensimmäisillä hän ei ollut mukana.

Torppa sanoo kasvaneensa kansan- ja tanssimusiikkiin pelimanneissa ja tanssiyhtyeessä itäisessä Suomessa.

– Se tausta sai minut Tampereen yliopistoon opiskelemaan etnomusikologiaa ja mukaan Kantelettaret-yhtyeeseen.

Tällä kertaa hän oli mukana talkoolaisena, juontana.

– Juontojen aluissa tuli vähän lauleskeltuakin – Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen Kaikki laulaa -teeman mukaisesti.

Talkoolaisia on eri puolilta Suomea mm. nuorisoseuroista. Koska Pispalan Sottiisi on pääjärjestäjä, talkoolaisia kertyy iso määrä Tampereen seudulta. Joukoissa on jo toinen tai jopa kolmas sukupolvi.

– Tyttäreni ovat olleet eri tehtävissä noin 15-vuotiaista saakka.

 

Lempäälästä ja Vesilahdesta on aina ollut sekä talkoolaisia että soittajia

– Jälkimmäisiä yleensä ainakin Antti Koiranen, usein mukanaan eri kokoonpanoja. Hän on yleensä vetänyt pelimannien yhteissoitot laivalla.

Talkoolaisissa oli nyt muun muassa Lempäälän lukion käynyt  Senja Ylä-Jarkko Vesilahdesta. Ex-vesilahtelainen Johanna Hoppu oli valokuvaamassa.

Miten luonnehtisit, miten kansanmusiikki ja -tanssi voivat 100-vuotista taivaltaan juhlistavassa Suomessa?

­– Hyvin menee, mutta menköön. Erityistä iloa tuottaa nuorten huima osaaminen sekä musiikki- että tanssipuolella, sanoo kulttuurikoordinaattori Talvikki Torppa.

– Juuret tuntien suunnataan uuteen. Paljon sävelletään ja koreografioidaan uutta perinteen pohjalta. Pakettiin mahtuvat niin perinteisimmät toteutukset kuin erilaiset yhdistelmät: eräs bändeistä ilmoitti sekoittavansa ”progressiivista hypnofolkpoppia ja äänillä fiilistelyä”, toinen soittelee pohjoismaista kansanmusiikkia kelttimaustein. Lauletussa musiikissa ja tanssipuolella tarinallisuus on tärkeää.

Hänen, mukaansa Suomen kansanmusiikki- ja -tanssitapahtumien toteuttamiseksi tehdään yhteistyötä laajasti ja monipuolisesti.

– Kirsikkana synttärikakun päällä on Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma Europeade. Se järjestetään kesäkuussa, ensimmäistä kertaa Suomessa. Europeade tuo Turkuun tuhansia kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajia yli kahdestakymmenestä maasta.

 

Tuula Martikaisen pirtanauhassa lukee KVK. se tarkoittaa, että taas on koko väki koossa. Kuva: Erkki Koivisto

Laivalla muusta yleisöstä erottui Sääksjärven Loiskeen oranssinvärisiin pirtanauhoihin sonnustautunut iloinen joukko Lempäälän-Valkeakosken suunnalta. Vuoden 2017 Folklandian ”Kaikki laulaa” -teeman hyvin sisäistänyt ryhmä kokoontui kaiken musiikista nauttimisen lomassa myös omaan jamisessioonsa, jossa muu laivan väki sai kuulla muun muassa Sääksjärven Loiskeen kannatuslaulun:

– ”Yhteen hiileen puhaltaa yleisö ja Loiske, ja jos ei aina voiteta, niin otetaan pinnat toiste…”

Kansanmusiikin lisäksi ilmeisesti myös jalkapallosta pitävän ryhmän primus motorina on lempääläläinen, entinen Tampereen kirjastotoimenjohtaja Tuula Martikainen o.s. Hopponen, joka kuuluu Folklandian vakiokävijöihin. Hän kävi ensi alkuun  kansanmusiikkiristeilyillä monet vuodet kahdestaan miehensä Masa Martikaisen kanssa. Koska reissussa oli niin mukavaa, he yrittivät pitkään saada tuttujaan mukaan. Joukko laajeni vihdoin neljäksi veljen tyttären Hannele Niemisen ja tämän miehen Hannu Niemisen lähdettyä mukaan.

Nyt matkassa oli jo nelisenkymmentä ”Tuulan viemää” -matkalaista, kaikilla otsassaan oranssinauha, jossa teksti KVK.

– ”Koko väki koossa”. Ensi vuoden Folklandialle olen varannut viisikymmentä paikkaa, kansanmusiikkifani Tuula Martikainen sanoi.

 

 

 

Folklandia 2017

Folklandia-risteily, 22. kerta, M7S Silja Europa, Helsinki-Tallinna-Helsinki

Kansantanssin ja -musiikin suurin valtakunnallinen talvitapahtuma

Laivassa 2 800 risteilijää

135 esiintyjäryhmää, 3 667 minuuttia ohjelmaa

10 esiintymispaikkaa

102 työntekijää ja talkoolaista

Vuoden teema ”Kaikki laulaa– Alla sjunger”

 

”Älä Väinö vainoo, Ainoo”

 

Muutaman kerran Folklandia-kattauksesta nauttineena ymmärrän hyvin Tuula Martikaisen kokeman tuskan hänen yritettyään saada kavereilleen perille, ettei kansanmusiikki ole suinkaan vain ja ainoastaan Konsta Jylhää ja purppurapelimanneja. Se on paljon muutakin kuin  perinteistä pelimanniviulun soitantaa. Itse asiassa pääosin ihan muuta. Hyvä, että viesti on mennyt sittemmin menestyksekkäästi perille.

Mitä kansanmusiikki sitten on? Näköjään kaikkea, mitä soitetaan Folklandia-risteilyllä Laitakaupungin Orkesteri & Palefacesta Paranoidiin ja Sääksjärven Loiskeen kannatuslauluun. Ei kovinkaan vakavaa, pikemminkin päinvastoin.

Kattaus on laaja ja nykyajassa kiinni. Uusi tuttavuus itselleni risteilyllä oli Hyppälän Urosmartat, jotka omien sanojensa soittavat ja laulavat mieluummin kuin hyvin. Valkealassa toimivan Hyppälän nuorisoseuran Äijäkanteleet vetäisi peräti tusinan mieskanteleen voimin Folklandian päätteeksi paatin aulassa vastustamattomasti Black Sabbathin Paranoidin suomalaisilla sanoilla, jotka kertoivat vaka vanha Väinämöisen hinkuamisesta Ainon perään: Älä Väinö vainoo..

Samaan vimmaan ylsi aiemmin aamuyöstä jouhikkovirtuoosi Pekko Käppi, joka tukka silmillä säväytti KHHL-komppiryhmineen varsinaiseen protoheavybluestanhuilun. Kaikesta päätellen kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Nykykansanmusiikki rules.

 

 

 

 

 

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>