Kiitos Asko Ojakoskelle keskustelun avaamisesta koskien seurakunnan mukaan lähtemistä Lempäälätalo hankkeeseen. Olenkin ihmetellyt, miksi kolme miestä äänestyttää niin kirkkoneuvostoa kuin kirkkovaltuustoakin uudelleen ja uudelleen. Ei olekaan kyse muotoseikoista, joista voi valittaa, vaan koko hankkeen jarruttamisesta ja periaatteellisesta vastustamisesta.
Seurakunta lähti Lempäälätalo hankkeeseen mukaan siksi, että tarvitaan uudet toimisto- ja nuorisotilat. Samalla tavoitellaan yhteistoiminnallisuutta kunnan ja kuntalaisten kanssa, niin että seurakunnan toimitilat eivät olisi tiukasti rajatut kirkonmäelle, vaan että seurakunnan työntekijät voisivat olla arjessa liikkuvia ja näkyviä henkilöitä. Tavoite on ollut tuoda seurakunnan kasvoja arkeen, sinne missä ihmiset liikkuvat, tulla tutuksi arjessa eikä vain hää-, kaste- tai hautajaistilanteissa, missä tavallinen seurakuntalainen nyt kirkon kohtaa. On uskallettava katsoa eteenpäin, on uskallettava lähestyä ihmistä ilman instituution suojaa. Tämä vaatii myös rohkeutta seurakunnan työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä. Ja rohkeutta, millä asiaan mukaan on lähdetty, arvosta.
Huomioitava on; Seurakuntatalo jää toimijaksi paikalleen. Tästä talosta vain toimistosiiven kohdalla etsitään uudenlaista tila- ja toimintaratkaisua. Nuorisotilat toimivat ahtaudessa ja vuokratiloissa. Niiden kohdalla puhutaan uudisrakentamisesta.
Seurakunta ei mielestäni ole kahden asunnon loukussa kuten Ojakoski esittää. Toimistosiiven kohdalla on ollut ja on vaihtoehtoisia ratkaisuja olemassa. Demokraattisen päätöksenteon kautta toimiva työryhmä on neuvotellut erilaisista ratkaisuista mutta hankkeet ovat olleet laillisten ja laittomien vastustuksien kohteena. Suunnitteluvaiheessa olleeseen Sopimusvuori/ seurakunta hankkeen kaatumiseen vaikutti mm. nimetön ryhmä niin, että arvostettu toimija vetäytyi suunnitelmista pois.
Lempäälän seurakunta kasvaa, toiminnat onneksi kehittyvät ja laajenevat. Seurakunnasta eroaminen on haaste, jolle pitää löytää vastauksia. Yksi vastaus Lempäälässä on ollut ko. hankkeeseen mukaan lähteminen.
Asioista ollaan eri mieltä, se on demokratian lähtökohta. Asioista pitää voida puhua niin syntyy mahdollisimman hyvä lopputulos. Mutta demokratiassa on toinenkin puoli; pitää osata tyytyä enemmistön näkemykseen ja uskoa siihen, että minä en aina ole oikeassa. Siinä kohtaa on nöyrtymisen paikka. Varsinkin näin voi sanoa kun puhuu kirkkovaltuutetun äänellä.
Maikki Hämäläinen – Ylikahri
Kirkkovaltuutettu
