Kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on jälleen antanut tuhansista tutkimuksista kootun raporttinsa. Suurin uutinen oli se, että maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen + 2 Celsiusasteeseen ei riitä. Ilmaston lämpeneminen on saatava pysähtymään + 1,5 C -asteeseen tai valtamerten korallit tuhoutuvat. Muut vaatimukset ovat tuttuja, torjuntatoimien aikatauluja on entisestään kiristetty.
Mitä tämä tarkoittaa Lempäälässä ja Vesilahdella? ”Ajattele globaalisti – toimi paikallisesti” oli aktivistien iskulause jo 1970-luvulla. Katsotaan siis suuria lukuja ennen kuin katsotaan kotiseutua.
Maailmassa käytetystä energiasta 78,4 % on fossiilista polttoainetta, 19,3 % uusiutuvia energialähteitä (ns. vanhoja ja uusia) ja 2,3 % ydinvoimaa. Lukujen mittasuhteet kertovat, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä pitäisi nopeasti vähentää. Se taas tarkoittaa uusiutuviin satsaamista. Muu ei ole mahdollista. Jos ydinvoimalla asiaa ratkaistaisiin, tarvittaisiin 1500 Olkiluoto 3:n kokoista ydinvoimalaa. Sekään ei rakentamisprojektina onnistu, eivätkä rahatkaan saati uraani riittäisi.
IPCC:n raportissa on uutena painotuksena myönteinen suhtautuminen bioenergian lisäämiseen. Sama linjaus näkyy Euroopan Unionissa. EU on menneellä viikolla ottanut tavoitteekseen 300 uutta biojalostamoa Eurooppaan. Esimerkistä käy Metsäliiton Äänekosken biotuotetehdas. Se on teknologialtaan maailman edistyksellisin, käyttää uusiutuvia luonnonvaroja eikä tuota lainkaan hiilidioksididia.
IPCC:n raportin kotimainen mediakäsittely on ollut epätasapainossa. Pitäisi kertoa, mistä on lähdetty, millä uralla kansantaloutena olemme. Korkeimmillaan Suomen CO2 –päästöt olivat 60 megatonnia. Nyt ne ovat 44 megatonnia. Paljon on tehty ja ministeriöiden tekemät suunnitelmat ovat vielä kunnianhimoisempia.
Ymmärrys siitä, mitä pitää tehdä, on puutteellista. Jos helsinkiläisen ajatuksen asiasta tiivistää, tarjotaan sieltä ratkaisuksi, että kunhan kaikki ryhtyvät ajamaan sähköautolla ja metsistä tehdään pysyviä hiilivarastoja, ei kenenkään tarvi muuttaa mitään. Tämä on uutta barbariaa, puhdasta itsekkyyttä ja sivistymättömyyttä. Asioiden mittasuhteet menevät ihan toisin. Helsingin pitäisi luopua kivihiilestä energiantuotannon pääpolttoaineena, vaikka se nostaisikin rajusti kaukolämmön hintaa.
Tampereen seudun asukkaan vuotuinen hiilijalanjälki on eri tutkimusten mukaan jotain 10 -11 hiilidioksidiekvivalenttitonnin luokkaa. Suurin osa siitä, noin 6 tonnia on erilaisia asumiseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Henkilöautoilun vuosijalanjälki on luokkaa 1,7 tonnia per asukas. Tästä näkee, että vaikka henkilöautoilun vaikutus voitaisiin puolittaa, ei sillä ole kovin suurta merkitystä. Olennaista nopean ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on se, miten seudun asumisen energia ja kaukolämpö tuotetaan. Ratikka ei siis ole tehokasta ilmastopolitiikkaa, jos joku sitä kysyy.
Paikalliset johtopäätöksemme ovat Tamperetta fiksumpia. Lempäälän kanavanvarren uusi biovoimalaitos tuottaa jatkossa 60-80 % kaukolämmöstä uusiutuvasti hakkeella. Vesilahden biokaasulaitokselle toivoo samanlaista myötätuulta: se olisi pysyvä ja kestävä tapa korvata fossiilista maakaasua.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
