Italialaiset osaavat arvostaa elämää, joka on muutakin kuin täältä pohjoisesta tuttua protestanttista työetiikkaa. Meillähän elämän keskiön muodostaa totinen työnteko, leivän syöminen otsansa hiessä – ja säännöistä kiinni pitäminen.
Toisin on tilanne saapasvaltiossa, jonka populistihallitus kasvattaa surutta valtion budjettivajetta ja valtionvelkaa. Valtiontalouden alijäämän ja velkamäärän kasvattaminen uhmaa karkeasti euroalueen yhteisesti sovittua talouskuria, mutta tosi sanktioihin tuskin turvaudutaan. Jos Italialle määrätään suuret sakot sopimusrikkomuksista, sen alijäämä entisestään vain kasvaa. Ja italialaiset nauttivat Viiden tähden ihanasta elämästä, la dolce vita.
Lempäälän-Vesilahden Sanomien lukijamatkalle osallistuneet vierailivat hiljattain Lempäälän italialaisessa ystävyyskunnassa Castiglione del Lagossa.
Siellä saattoi ihastella pikkukaupungin viehättäviä pikkukauppoja ja kivijalkamyymälöitä. Francescot ja Allessandrot jatkavat perheyrityksissään sukupolvia jatkunutta kaupanpitoaan ja myyvät viereisissä liikkeissään paikallisia herkkuja, kuka ilmakuivattua kinkkua, kuka juustoja. Suuret ketjuuntuneet kaupan alan marketit loistavat poissaolollaan.
Täällä koto-Suomessahan samat leikkeleet tulevat ympäri maan vastaan molempien suurten päivittäistavaroita myyvien keskusliikkeiden myymälöissä. Kovin helposti ei normikaupasta paikallisia erikoisuuksia herkkuhetkiin löydy.
Samanlainen vahva keskittyminen ulottuu täällä myös mediamaailmaan. Suurten mediatalojen sanomalehdet jakavat samaa uutis- ja juttusisältöä, printtileikkelettä.
Vesilahdessa Narvan entisen osuusmeijerin tiloissa aloitti takavuosina entinen esimieheni valmistaa Maalaisserkku-nimellä erilaisia korkean lihapitoisuuden lammasmakkaroita. Pientoimija pyrki pitämään tuotantokustannukset alhaisina verkottumalla eri tavoin lampaanlihantuottajien kanssa. Ei mennyt montaakaan vuotta, kun Savupojat osti suosituksi tulleen tuotemerkkiperheen itselleen. En tiedä, onko Maalaiserkku-nimisiä lihajalosteita vielä myynnissä.
Maalasserkun perustajayrittäjä oli muuten Heikki Loikkanen, joka aikaisemmin toimi Tampereella media-alan yrittäjänä. Hänen poikansa, entinen Lempäälän-Vesilahden Sanomien kesätoimittaja, on Maikkarin uutisankkuri Jaakko Loikkanen.
Nyttemmin lanttu on löydetty Vesilahden brändituotteeksi. Hieno veto! Ei kun tuotteistamaan ja juureksesta hillot kotiin.
Vesilahdessa voisi hyvin innovoida ja tehostaa myös peuranlihaa. Valkohäntäpeurakanta on sen suomalaisilla syntysijoilla vahva, ja metsämiehet saavat runsaasti saalista. Siksi jaksaa hämmästyttää, ettei peuranlihaa ole kauppojen lihatiskeillä ostettavissa.
Paikallisissa pienpanimoissa tehdään hienoja oluita. Narvassakin on oma kyläpanimo. Narvan Lento voisi olla mainio kyytipoika jonkun paikallisen valmistajan kaupalliselle peurajalosteelle.