Nyt kun olemme saaneet Lempäälän kunnan johdolta vakuutuksen, että investoinnit pysyvät budjetissa ja taloudenpito on muutenkin hallinnassa, voimme nukkua yömme rauhassa. Ei ole pelkoa, että rahat kunnan kassasta loppuvat.
Voimme siis tällä kertaa puhua rahasta yleisellä tasolla miettimällä, millaista on olla rikas ja millaista köyhä. Hallitus on pitänyt budjettiriihensä, ja siinä yhteydessä asiaa on sivuttu monin tavoin. Käytetyt termit ovat yleisimmin suurituloiset ja pienituloiset, ne tuntuvat soveliaammilta kuin rikkaat ja köyhät. Vanhoissa sananlaskuissa ja viisaiden ihmisten lausahduksissa asioita ei kierrellä. Tehdään siis pieni katsaus, mitä mieltä ihmiset ovat kautta aikain olleet tästä kysymyksestä.
Aloitetaan Hannu Parosen aforismilla, joka julkaistiin tässä lehdessä lähiaikoina, mutta ansaitsee tulla esiin toisen kerran: ”Rikas miettii rahaa, köyhä miettii rahaa. Onnellinen miettii muita”. Onnellisuus on siis kiinni jostakin muusta kuin rahasta. Rikkaalla on koko ajan huoli sijoitustensa tuotoista, köyhän huoli koskee tietysti toimeentuloa. Täysin epätieteellinen johtopäätös voisi olla, että ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun kohtuullinen toimeentulo on turvattu, mutta ylimääräistä rahaa ei jää. Näin voisi olla, mutta ei ole! Laotsen sanoin: ”Se, joka on osaansa tyytyväinen, on rikas”. Mutta kuinka moni meistä tyytyy osaansa? Pitää saada enemmän sitä ja tätä, kun kerran joillakin muillakin on! Jo Syrus sanoi aikoinaan: ”Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki”. Samaa tarkoitti Claudius: ”Ahne on aina köyhä”.
Maailmassa on paljon äärimmäistä köyhyyttä. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tavoitteena on huolehtia myös kaikkein vähävaraisimmista. Tuloerojen tasaaminen nostetaan välillä myös poliittiseksi kysymykseksi. Viime aikoina on kirjoitettu joidenkin johtohenkilöiden käsittämättömän suurista palkoista. Ahneutta meillä siis riittää, ja siihen on syytä puuttua, mutta tuloerojen laajempaan tasaukseen on vaikea uskoa. Löysin jostakin tuntemattoman ajattelijan lausahduksen: ”Jaetaan kaikkien omaisuus kaikkien kesken, kuukauden kuluttua naapurilla on kuitenkin enemmän, jaetaan uudestaan ja kuukauden kuluttua…”
Maailma on sellainen, on aina ollut ja tulee aina olemaan, että toisille kertyy enemmän maallista mammonaa kuin toisille. Se tapahtuu monin tavoin. Jotkut ovat työteliäämpiä kuin toiset, perustavat yrityksen, menestyvät ja vaurastuvat. Toiset syntyvät rikkauksien keskelle. Röyhkeimmät käyttävät tilaisuuden hyväkseen, kuten monet tekivät aikoinaan Venäjällä. Romahtaneen Neuvostoliiton varat päätyivät nopeimpien taskuihin.
Varmaa on joka tapauksessa, että pelkästään raha ei tee onnelliseksi. Lisäksi on syytä muistaa, mitä italialainen sananlasku sanoo: ”Viimeiseen pukuumme ei ole tehty taskuja”.
Kirjoittaja tuntee itsensä rikkaaksi
