Olen viimeisen parin kuukauden ajan perehtynyt ilmastonmuutokseen paikallisesta näkökulmasta katsoen. Valtava asiakokonaisuus vaatii ponnistelua, turvottaa päätä ja nostaa verenpainetta. Ainakin itselleni asiaan perehtyminen osoittaa, että valtaosa ilmastonmuutoskeskustelua on kuin Salvador Dalin taulut: mittakaavat ovat pielessä ja muodot vääristyneitä. Ilmastonmuutosta pitää käsitellä elämäntapaamme koskevana asiana. Sen avulla ei pidä ketään syyllistää, koska olemme kaikki syyllisiä. Sitä ei pidä käyttää keppihevosena muiden asioiden ajamiseen.
Ensinnäkin ilmastonmuutos on tieteellisesti tosi asia. Yleisesti tämän seikan voi todeta termodynamiikan toisen pääsäännön kautta. Kuvitellaan maapallon olevan ”musta laatikko”, jolla on selvät rajat, mutta jonka sisäisestä toiminnasta emme mitään tiedä. Kun puramme 200 vuoden aikana maapallon pitkän kehityshistorian kuluessa sen uumeniin kertyneet fossiiliset polttoaineet epäjärjestyksenä tuohon ”mustaan laatikkoon”, on sillä väistämättömät seurauksensa. Mustan laatikon sisällä olevan järjestelmän itsesäätöiset takaisinkytkennät paketoivat epäjärjestystä vaarattomiin muotoihin, mutta fossiilisperäisen epäjärjestyksen valtava purkaus alkaa lopulta tuhota mustan laatikon sisällä olevia järjestelmiä. Juuri tästä on nyt kysymys.
Maapallon keskilämpötila on noussut 1 C –asteen verran. Suomessa keskilämpötila on jo noussut 2 C –asteen verran. Jälkimmäinen lause kannattaa lukea uudestaa. Jos maailman keskilämpötila nousee 3 C-asteen verran, tarkoittaa se Suomen osalta + 6 C-asteen lämpenemistä!
”Ei se ilmastonmuutos ole totta. Tai jos onkin, ei se ole ihmisen aiheuttamaa, vaan maapallon lämpötilan luontaista vaihtelua. Tai jos onkin ihmisen aiheuttamaa, Suomen osuus maailman kasvihuonepäästöistä on vain 0,14 prosenttia, joten mitä se hyödyttää vaikka Suomessa mitä tekisimme?” Näinkin ajatellaan. Minun on vaikea niellä tällaiseen ajatteluun kuuluvaa piittaamatonta omahyväisyyttä. Tällainen ihminen on vähän niin kuin isä, joka vähän ennen omaa kuolemaansa kokoaa talonsa ja kaiken omaisuutensa yhteen kekoon, kutsuu lapsensa paikalle katsojiksi ja polttaa kaiken keossa olevan.
Ymmärrän kyllä, mihin ilmastonmuutoksen vastapuhe perustuu. Kun tavallinen ihminen kokee, että kuplassa höyryävä eliitti sanelee, miten itse kunkin pitäisi elää, on konflikti valmis. Tiedän itsestäni, että jos minua pakotetaan, teen varmasti toisin, vain osoittaakseni pakottajalle, että olen vapaa. Siksi muutamia johtopäätöksiä ilman tarkempia perusteluja.
Sähköauto on ilmastoinvestointina tehoton ja investointiurana sähkön käyttöä lisäävä energia-ansa. Suomen talousmetsiä pitää hoitaa niin, että ne sitovat entistä paremmin hiiltä ja samalla mahdollistavat 2,5 uutta Äänekosken biotuotetehtaan kaltaista laitosta. Suomalaisen nurmirehuun perustuva maidontuotanto aiheuttaa yhtä maitokiloa kohti 1,1 kg CO2 –päästöt kun soijan vastaava päästö kilolta on 1 CO2 kg. Eli ero on käytännössä merkityksetön. Ja maitoa juomalla saa kätevästi erilaisia suoja-aineita. Kukin valitsee itse, paljonko maitoa juo. Sitä ei pidä kunnan päättää.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
