Kun kotisi tai asuinalueesi viereinen lähimetsä hakataan, reagoi ihminen suremalla ja protestoimalla. Oliko pakko? Jos metsän omistaa yksityinen ihminen, ei sivullisella ole metsänhoidon ratkaisuihin nokan koputtamista. Metsää saa säästää, hoitaa, hakata tai kulottaa siten kuin parhaaksi katsoo. Ihan omien arvojen mukaan, kunhan kestävyydestä ei tingitä. Metsiähän hoidetaan kuitenkin niiden ohjeiden mukaan, mitä kotimaan metsälait edellyttävät. Mutta jos omistaja on kunta, tulee metsänhoitoon enemmän vapautta ja enemmän tavoitteita.
Oma arvioni on, että vaikka Lempäälän kunnan metsäsuunnitelma ei ole kovinkaan vanha, siinä olisi sekä lähtötietojen että arvojen muuttumisen takia korjattavaa. Ainakin ne metsät, joita kunta omistaa asuinalueiden lähellä, tulisi säästää hakkuilta. Nyt metsänhoitosuunnitelma on samanlainen kuin millä tahansa suurella metsäyhtiöllä, eikä se ole tarkoituksenmukaista. Kunnan metsiin mahtuu muitakin arvoja kuin viimeisen päälle tavoiteltu tuotto.
Jos kylmiltäni oikein muistan, Lempäälän kunnalla on hiukan päälle 1000 ha metsää, joista joku 800 ha on talousmetsäkäytössä. Osa metsistä on viheralueiden puistometsiä, osa kokonaan suojeltuja metsiä. Talousmetsien sisällä jätetään arvokkaat kohteet eli ns. kymppikohteet hakkuiden ulkopuolelle, kuten laki velvoittaa. Sama koskee rantametsien rantavyöhykettä.
Mutta puistometsien, talousmetsien ja suojeltujen metsien lisäksi sopisi määritellä ihan omaksi lajikseen lähivirkistysmetsä. Sellaista olisi asuinalueiden sisällä ja vieressä oleva kunnan omistama metsä sekä liikuntareittien varrella oleva kunnan omistama metsä. Tällaista metsää tulisi hoitaa erityisen harkitusti ja mielellään jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Arvelisin, että tällainen lisäluokka lohkaisisi noin 50 ha kunnan arvioidusta 800 hehtaarin talousmetsäkokonaisuudesta.
Entisajan metsäsuunnitelmissa metsänhoito ja hakkuut perustuivat maastotyyppeihin, jolloin kuviot olivat pienipiirteisiä. Hakkuita, istutuksia, taimikonhoitoa ja harvennushakkuita tehtiin kuvio kerrallaan. Nyt tavoitellaan kokonaistaloudellisesti kannattavia isompia hakkuukokonaisuuksia, jolloin tule painetta isontaa kuvioita. Puolen hehtaarin hakkuu-alalla ympäröivän metsän ns. reunavaikutus on niin suuri, että kyse on melkeinpä luomumetsätaloudesta. Kahden hehtaarin aukko vielä menettelee, jos ympärillä on täyttä metsää. 10 hehtaarin aukon järjellisyyden näkee vain se, joka pystyy näkemään metsän koko 80 vuoden kierron ja sukkessiovaiheet.
Jatkuva kasvatus voi tarkoittaa monia asioita eikä sekään ole metsänkäsittelyssä patenttijuttu. Meillä ei mielestäni ole kunnollista korjuuteknologiaa siihen, että yksittäiset tukkipuut etsitään kasvavasta metsästä. Mutta pienipiirteinen metsänkäsittely kyllä onnistuu.
Muuten olen sitä mieltä, että kuntaan pitäisi nimetä kolmen hengen metsätoimikunta, kunnan metsäsuunnitelma pitäisi uusia ja sekä taimikonhoito että myynti pitäisi kilpailuttaa metsäalan ammattilaisten tasapuoliseksi kokemalla tavalla.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
