Puhelin soi työpaikallani keskellä päivää muutama vuosi sitten.
– Meistä näyttää siltä, että isänne on lähdössä. Teidän pitäisi tulla paikalle pian, minulle tuntemattoman hoitajan ääni sanoi lempeästi.
– Kiitos, pääsen lähtemään täältä ehkä parin tunnin päästä, takeltelin epätodellisen tuntuisesta tiedosta häkeltyneenä.
– Nyt pitää jättää kaikki muu ja lähteä viipymättä, sama ääni sanoi uudestaan, nyt jo vähän topakammin.
Kädet vapisten aloin soitella sisaruksilleni uutista, jota emme mitenkään osanneet odottaa.
Isä ei ollut onneksi vielä lähtenyt, kun pääsimme kukin taholtamme perille pikkukaupungin vanhainkodin vuodeosastolle. Kiinni olevat silmät ja hiljainen hengitys kertoivat, että lähtijä oli jo ohittanut sen portin, josta voisi vielä kääntyä sanomaan jotakin.
Hiljaa asetuimme isän ympärille. Kukaan ei osannut sanoa, mitä kautta ja minkä aikataulun mukaan hänen elämänsä viimeinen juna ajaisi pääteasemalle. Meidän tehtävämme oli asettua rinnalle ja elää yhdessä näitä elämän loppuhetkiä.
Istuin vuorollani yön hiljaisina tunteina isän luona. Näin, miten elämässään paljon uurastaneen ihmisen olemus kävi yhä hauraammaksi. Häntä ikään kuin riisuttiin tämän elämän vaatekerrasta uutta taivaspukua varten.
Pyysin rukouksissani uskollista luottokumppaniani ja matkaystävääni Jeesusta mukaan tähän lähtövalmisteluun ja edessä olevaan ”vaatteidenvaihdon” hetkeen.
– Herra, sinä itse olet kulkenut kuoleman pimeän laakson läpi ja tullut sieltä toiselle puolelle voittajana. Kiitos, että kannat myös isän perille” kävin useasti noiden päivien aikana keskustelua Vapahtajan kanssa.
Isän elämän viimeinen juna ajettiin pääteasemalle pari vuorokautta myöhemmin. Kun tuo haikea hetki koitti, valtava kiitollisuus täytti sydämen. Hän oli päässyt perille – taas yksi oli saanut siirtyä Jeesuksen kanssa iankaikkisuuden portista kotiin, toiselle puolelle.
Rakas lukijani elämän ehtoossa tai sen alkupuolella, rohkaisen sinua laskemaan elämäsi Jeesuksen varaan! Saat silloin luottaa, että ristiinnaulitut, rakastavat voittajan kädet kannattelevat sinua myös kuoleman hetkellä. ”Tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu.” (1. Tim. 6:12)
Raili Paul
