En oikein ymmärrä Juha Kuisman voimakasta kritiikkiä Sauli Niinistöä kohtaan (LVS 15.4.). Jos eri valtioelinten suhteet ovat näin herkät, miten presidentin yhteistyö hallituksen kanssa lainkaan toimii? Uskon, että kansalaisten enemmistö hyväksyi sen, että Niinistö esitti oman näkemyksensä hallitukselle. Myös monet asiantuntijat ja poliittiset kommentaattorit ovat olleet tätä mieltä. Minusta hallituksen reaktio oli tarpeettoman tyly. Esitys sivuutettiin hädin tuskin kohteliaasti.
Muistelin Kuisman juttua lukiessani entisiä aikoja, jolloin presidentti Kekkosen pieninkin toive pantiin kiireellä toimeen. Sitä pidin jo silloin valitettavana, vaikka presidentillä oli perustuslain mukaan paljon valtaa myös sisäpolitiikan alueella. Sellaista vallan kytkentää tuskin kukaan enää haluaa. Vallan kolmijako on erinomainen asia. Tätä periaatetta puoltaa myös sekava Yhdysvaltain tilanne. Silti ajattelen, että presidentillä on oikeus ja velvollisuus tehdä esityksiä kaikille kansalaisille tärkeistä asioista.
Uskon, että hallitusmuodon muutoksen jälkeen presidentit ovat tehneet ehdotuksia asioista, jotka periaatteessa kuuluvat hallitukselle. Kuten olemme nähneet, niitä ei enää tarvitse heti panna täytäntöön kuten entisinä aikoina. Hyvä niin.
Markku Ojanen
