Korona on johtanut monenlaisiin muutoksiin työnteon tavoissa. Moni tekee työtään kotoaan käsin, etänä. Palaverit pidetään Teamsillä tai Zoomilla. Seminaarien sijasta asiantuntijoita kuunnellaan sujuvasti webinaareissa. Junissa kulkee harvakseltaan väkeä: ihmisiä on yksi tai kaksi kappaletta vaunuosastossa.
Tämä on ainakin toistaiseksi työelämän ”uusi normaali”. Tällä perustella on katsottu, että etäkokoukset olisivat kunnan ”uutta normaalia”. Ovatko etäkokoukset todella myös kunnallisen päätöksenteon pääsääntö? Vastaan, että asia on monimutkaisempi.
Oma periaatteellinen kantani on, että pandemian oloissa elämä pitää järjestää niin normaalisti kuin mahdollista. Tietenkään sairastavana tai oireisena ei tulla kokouksiin. Turvavälit pidetään, käsiä pestään ahkerasti. Jos maskin käytöstä tulee yleinen ohje, sitä noudatetaan, vaikkei maski mukava olekaan. Maskia voidaan käyttää myös esimerkin vuoksi.
Kuntaliiton valtuusto keskusteli asiasta elokuun kokouksessaan. Valtuustossa todettiin, että olennainen osa kokouksia ovat käytäväkeskustelut ja muut sosiaaliset kohtaamiset. Sanottiin myös, että etäkokous muuttaa päätöksenteon voimasuhteita niin, että esittelijän valta kasvaa ja luottamushenkilöiden vähenee. Toimitusjohtaja Minna Karhunen totesi osaltaan, että etäkokouksiin ei ole tarkoitus siirtyä pysyvästi. Etäkokouksilla turvataan, että päätöksentekoon pystytään myös poikkeusoloissa.
Etäkokous sopii kohtuudella suhteellisen pienen joukon kokouksiin. Sellaisiin kuin työryhmien ja lautakunnan kokoukset. Kunnanhallituksen kokous on makuasia: toiset asiat sujuvat kitkatta etänä, vaikeammissa pitänee kokoontua naamat vastakkain. Mutta jo valtuuston kokousten tulisi olla fyysisiä kokouksia, joissa kaikki ovat fyysisesti läsnä samassa tilassa.
Etäkokous on parhaimmillaan asioissa, jotka ovat rutiinia, tiedoksi annettavia asioita, itsestään selviä ehdotuksia, eivätkä sisällä valintaa. Fyysistä kokousta vaaditaan, milloin on kyse valinnoista, hankalammista asioista, ideariihestä tai asioista, joiden ratkaisu perustuu kokouksessa paikalla ollen käytyyn keskusteluun. Poliittinen totuus – se mikä asioissa pätee – syntyy läsnäolossa, jossa heti näet toisten osallisten reaktion puhuttuun. Eikä pelkästään puhuttuun sanaan, vaan niihin monenlaisiin epävirallisen tiedon muotoihin, joita habituksellamme edustamme.
Kuvaisin etäkokouksia paralleeliaktioksi. Termi tulee väljästi Itävalta-Unkarin keisarillisesta 70-vuotisen hallinnon juhlasta. Kun aktiot ovat paralleeleja, kohdistuvat ne samaan asiaan, mutta yksikään paralleeli ei tiedosta tai kosketa toistaan. Keisarijuhla on sama, mutta Itävalta juhlii yhtä asiaa, Unkari toista. Paralleelit ovat kuin samaan pisteeseen kohdistettuja putkia, joiden välillä ei ole muuta tiedonkulkua. Fyysisen päätöskokouksen tilanne on yhdessä jaettu tila, sivistyssanalla sanoen distributiivinen moodi.
Valtuustoinfo voi olla etäkokous, varsinaisen valtuustonkokouksen sopii pääsääntöisesti olla fyysinen.
Juha Kuisma
kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija