Keitä he ovat? Siis nuo otsikossa mainitut tavalliset ihmiset. Kysymystä on syytä pohtia, koska heitä ei juuri huomaa. Ajan henki on, että pitää olla jotain erikoista, ja ellei ole, ainakin pitää pyrkiä johonkin suurempaan tai parempaan kuin mitä on.
Mediassa esillä olevat ihmiset ovat luoneet jotain merkittävää. Siis omasta ja heistä kertovan toimittajan mielestä. He ovat ehkä menestyneet Big Brother – ohjelmassa tai jossakin laulukilpailussa. Heillä on ollut ensitreffit alttarilla tai he ovat saattaneet melskata jonkin formaatin myötä viidakossa ja selviytyneet sieltä hengissä.
Ovatko he kaikki tavallisia ihmisiä? Varmasti ovat alun perin olleet, mutta sitten he ovat astuneet pois omasta taviksen sosiaaliluokastaan ja päässeet julkkiksiksi. Se asema antaa viisauden vastata minkä hyvänsä aihepiirin kysymyksiin. Heistä on tullut aikamme tietäjiä, eikä näitä huippuyksilöitä voida enää laskea kuuluviksi tavallisten ihmisten joukkoon.
Median kannalta tilanne on selvä. Kukaan ei ole kiinnostunut tavallisten ihmisten elämästä. Tämänkin kolumnin otsikkoon olisi pitänyt laittaa jonkun tunnetun henkilön nimi tai viitata johonkin mieliä kuohuttaneeseen ilmiöön, mutta menköön näin.
Valtakunnan tasolla toimivat poliitikot eivät missään tapauksessa kuulu tavallisiin ihmisiin, vaikka sanotaan, että eduskunnan pitäisi koostua heistä. Sellaisia he ovat ehkä olleet, mutta kansanedustajan asema on vieraannuttanut heidät tavallisten ihmisten arjesta. He saattavat sanoa olevansa huolissaan joistakin ongelmista, mutta puhe on tarkoitettu vain äänestäjille. Nyt kun kuntavaalit ovat lähestymässä, tämän huomaa selvästi. Kriittinen kuulija ja lukija osaa vetää johtopäätökset, miksi juuri nyt on nostettu esiin oman äänestäjäkunnan asioita.
Ovatko tavalliset ihmiset tyhmempiä kuin jatkuvasti esillä keikkuvat persoonat? Ei, vaan he kuuluvat keskivertoväkeen. Se on heidän vahvuutensa ja toisaalta ongelmansa. Kummassakin päässä ihmisjonoa on helpompaa. Älykkäät hankkivat hyvän koulutuksen ja useimmat löytävät myös hyväpalkkaisen työn. Ihmisjanan toisessa päässä on perinteisen älyn sijaan muita avuja, ja he löytävät paikkansa edellä mainittujen kilpailujen ym. kautta. Heillä voi olla vaikka minkälaista talenttia! Tavalliset ihmiset ovat siis keskinkertaisia ja ainoita, joiden täytyy huolehtia itse kaikesta. He eivät saa mistään tukea, vaan omin voimin on pärjättävä ja samalla elätettävä maksamillaan veroilla koko tätä sirkusta. Koulusivistyksen sijaan heillä on usein sydämen sivistystä.
Näiden tavallisten ihmisten varassa tämä yhteiskunta pyörii. Onneksi he ovat sentään enemmistö, vaikka ei siltä näytä. He jäävät aina taka-alalle, kun kaikenlaiset öykkärit varastavat huomion.
Kirjoittaja on tavallinen ihminen
