Olen ihmetellyt lähijunakokeilua Tampereen kaupunkiseudulla, kun suuri osa mahdollisista käyttäjistä jää junien harvojen pysähdyspaikkojen puuttuessa kokeilun ulkopuolelle.
Tampereen kaupungin alueella on jo julkisuudessa väännetty pysähtymispaikkojen määrästä ja sijainneista. Lempäälän kunnan alueella voi tällä hetkellä nousta paikallisjunan kyytiin vain keskustan asemalta.
Hämmentyneenä luin tämän lehden sivuilta suunnitelmista Lempäälän kunnan alueen lähijunaliikenteen pysähtymispaikkojen rakentamisaikataulusta ja rakentamisjärjestyksestä. Pääradan ruuhkaisuuden vuoksi ymmärrän haasteen lähijunaliikenteen sovittamisessa radalle, mutta eikö rakentamisjärjestyksessä kärjessä luulisi olevan alueet, joilla tällä hetkellä on heikoin julkinen lähiliikenne?
Kaavaillussa rakentamisjärjestyksessä ensimmäisenä on Sääksjärven asema ja Vanattaran tai Hakkarin seisake. Kaikissa näissä on jo nyt tiheä paikallislinja-autoliikenne lähellä suunniteltuja junan pysähtymispaikkoja.
Kuljun Asemakylästä paikallislinja-autojen lähimmille pysäkeille on matkaa noin kaksi kilometriä, mikä kävellen ilman painavia kantamuksia kestää noin 25 minuuttia. Nyt suunnitelmassa on rakentaa pysäkki myös Kuljuun 2030-luvulla, jos määrärahoja ei siirretä johonkin kiireellisempään kohteeseen.
Vaikka Sääksjärven, Hakkarin tai Vanattaran alueilla saataisiin laskennallisesti suuret asukasmäärät mahdollisiksi lähijunaliikenteen käyttäjiksi, niin väitänpä että linja-autoliikenne tiheiden vuorovälien ja taajemman pysähtymispaikkamäärän vuoksi säilyttää matkustajansa pääosin näillä alueilla.
Esille tuodussa suunnitelmassa ei ainakaan kohtaa ensisijainen tarve julkiselle liikenteelle eikä maapallon ilmaston suojeleminen yksityisautoilua vähentämällä vaikkapa kakkosautoista luopumisen mahdollistaminen.
Toivottavasti Lempäälän kunta sloganinsa mukaisesti sanoo kyllä ja muuttaa lähijunan pysähtymispaikkojen rakennusjärjestyksen ensisijaista tarvetta vastaavaksi.
Esko Helenius
