Ollilan talon monipuolinen menneisyys − Ritva Mäkelä kurkistaa tuoreessa teoksessaan Kuokkalan historiaan

Ollilan päärakennuksen ydin on muistitiedon mukaan peräisin Ruotsin vallan ajalta 1700-luvulta. Alun perin se on todennäköisesti ollut savupirtti. Ollilassa hakattiin portinpylväiksi  kiviä (kuvassa vasemmalla) kivenhakkuukursseilla katovuosien aikaan 1860-luvun puolivälisä, jolloin Ollilassa leivottiin myös jäkälästä ja peuransammalesta hätäleipää vaivaishoido ntarpeisiin. Kuva: Erkki Koivisto

 

Alun perin Kuokkalankoski oli paljon nykyistä leveämpi, myös korkeuserot olivat reilusti nykyisin vallitsevia suuremmat. Ennen perkaamisiaan vettä siinä virtasi enemmän kuin Tammerkoskessa. Ei ihme, että Kuokkalankoski houkutteli runsaine kalansaaliineen jo varhain rannoilleen pysyvää asutusta. Peräti viikinkiaikaan ajoittuva Hiidentie sai lisää väkeä tulemaan ja asettumaan asumaan vesireitin varteen.

Ensin oli Haurala ja Hahkala, sitten asutettiin Lempäälästä vanhan ajan kansanhokeman mukaan ”kolmas kylä Kuokkala”. Kuokkalasta, sen Kuokkalankoskesta on tehty kivikautinen esinelöytö ja Sarapistosta löydetty kampakeraamisia ruukunkappaleita. Ensimmäiset merkit Kuokkalan vakituisesta asutuksesta ovat rautakaudelta.

 

Muinaisaikaan pitäjän suurimman kylän, vauraan Kuokkalan, mahdollisesti vanhimman kantatilan talo on nyt kirjan kansissa. Paikallishistorioitsija Ritva Mäkelän kirjoittaman ja Lempäälä-Seuran julkaiseman painotuoreen, 14. toukokuuta julkaistun Kuokkalan Ollilan Ollilan talon tarinan juuret ulottuvat Lempäälässä sijainneen Aimalan kirkon palon aikoihin 1400-luvun alkuun asti.

Kohde on historialtaan kiinnostava. Ollilan talon maalta on löydetty kaksi noin vuoteen 1000 ajoitettua kupurasolkea. Samoilta ajoilta peräisin oleva hopea-aarre on paljastunut Jaran pellosta.

Lempäälän tärkeimmät myllyt ovat ikimuistoisista ajoista sijainneet Kuokkalankosken rannalla. Ensimmäinen maininta kosken vesimyllyistä on vuodelta 1449.

Ollilassa on myös todennäköisesti tammikuun 12. päivä vuonna 1439 allekirjoitettu Davidin kapinan rauhansopimus. Tuossa kirjallisessa lähteessä tiettävästi ensimmäisen kerran mainitaan Lempäälä nimeltä. Pitäjän historian katsotaan alkaneen tuosta vuodesta.

Sen mukaan Lempäälä viettää tänä vuonna 585-vuotissyntymäpäiväänsä. 15 vuoden päästä, vuonna 2039, sitten napsahtaa: kunta voi juhlistaa peräti 600-vuotista taivaltaan.

Suuren keskiaikaisen kapinan johtaja David oli kotoisin Vesilahden Anian kylästä, joka nykyisin kuuluu Pirkkalaan. Talonpoikaiskuningas David oli Anian kylän Heikkilän talon omistaja.

 

Ritva Mäkelän Kuokkalan Ollila tarjoaa syväsukelluksen paikallishistoriasta kiinnostuneille.

 

Tulipalot ovat tuhonneet Ollilan rakennuksia kahteen kertaan. Talonpoikaista rakentamistyyliä edustava Ollilan talo on kuitenkin edelleen pystyssä, elää ja voi hyvin.

Ritva Mäkelä kertoo, että Kuokkalan kulttuurimaisemassa, matkailunähtävyys Kuokkalan Museoraitin läheisyydessä vielä tänäänkin komeilevasta Ollilasta tuli vuonna 1590 Ruotsin kruunun omistama tila, jonka saivat ajan tavan mukaan läänityksinä omistukseensa kuningasta lähellä olleet aateliset ja muut mahtimiehet.Ensimmäiset Ollilan tilan isännät olivat Mäkelän kokoaman isäntäluettelon mukaan 1540-43 Simon Räikkö, 1554 Eric Olofsson, 1554−68 Michel Olofsson, 1569−84 Nils Olofsson ja 1585−1608 Matts Nilsson.Talonpoikaisisännille tila siirtyi Mäkelän mukaan 1600-luvun puolivälin jälkeen. Vuodesta 1736 Ollilaa hallitsi peräjälkeen peräti neljä Heikki Ollilaa, kun Ollilasta tuli perintötila suvulle, jonka jälkipolviin nykyomistajatkin kuuluvat.

Ollilan tila oli kertomatiedon mukaan nykysuvun aikaan suurimmillaan 175 hehtaaria, ja maat ulottuivat Messukylän rajalle saakka.

Ollila ei ole ollut ainoastaan perheen koti, vaan se on aikojen saatossa ja Suomen historian ei vaiheissa palvellut milloin kouluna, sairaalana ja esikuntana. Rauhan ajan kehitys keskeytyi toistuvasti: Ensimmäisen maailmansodan aikana Ollilassa majoittui kolmen kuukauden ajan Donin kasakoista muodostunut Orenburgin ratsurykmentti. Vuoden 1918 sisällissodan aikana Lempäälän valtauksen jälkeen Ollilassa majoittui valkoisen armeijan sotilaita Uudenmaan rakuunarykmentistä. Ollilan salissa ja kahdessa kamarissa toimi Lempäälään jatkosodan aikana perustettu jalkaväenkoulutuskeskuksen esikunta.

Lempäälän kylistä runsaasti historiateoksia kirjoittanut Mäkelä ei uusimmassa teoksessaan pidättäydy pelkästään Ollilan tilaan, jota hän lähestyy Ollilan suvun henkilötarinoiden kautta. Kirja kertaa sujuvasti siinä sivussa Kuokkalan ja laajemmin koko Lempäälänkin historian merkkipaaluja.

Ponsiansassilta, jonka virtapilarit edelleen näkyvät koskessa, rakennettiin vuonna 1860. Siltatyömaalle tuotiin kiviä Rikalan kanavatyömaalta.

Muutamaa vuotta myöhemmin kesällä 1863 Laukon kartanon omistaja Adolf  Törngren todisti suunnattomien vaikeuksien kautta höyrylaiva Ilmarisella, että Tampereelta ulottuu Hämeenlinnaan asti  toimiva laivareitti. Se oli ensimmäinen vastavirtaan Kuokkalankosken pauhuissa reissunsa Hämeenlinnaan tehnyt höyrylaiva. Vanaja oli toinen ja samalla viimeinen samat kosket noussut höyrylaiva.