Kun jokin asia on mieleinen, siihen haluaa syventyä ja käyttää aikaansa. Lempääläisen Totti Mattilan, 16, mielenkiinnon kohde ovat moottoriajoneuvot.
Oma mopoauto on Mattilalle harrastus. Hän huoltaa ja laittaa käytettynä ostettua vuosimallin 2017 Chatenet CH26 -mopoautoaan, ja on siitä tarkka.
Energiajuomatölkkejä tai muuta epämääräistä sotkua ei sisätiloissa pyöri.
– Se on sisältä aina siisti. Pyydän kavereita toisinaan kopauttamaan kenkiään ennen kuin he nousevat kyytiin, Totti Mattila kuvaa.
Hän myös pesee mopoautoaan ahkerasti, toisinaan parikin kertaa viikossa. Maalipinta on viime kesänä myllytetty, eli koneellisesti kiillotettu.
Vanhemmat ovat harrastuksesta hyvillään. Huoltaessa oppii tekniikkaa ja pienellä vaivannäöllä mopoauton arvo pysyy parempana. Usein samalla puhdistuvat heidänkin autonsa.
Totti Mattila pääsi esittelemään mopoautoaan taannoin autoalan harrastajille. Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin pääsiäisen aikaan American Car Show -tapahtuma, johon Mattila oli hyväksytty näytteilleasettajaksi Nuori rakentaja -kategoriassa.
Hän innostui hakemaan, koska oli käynyt viime vuonna isänsä kanssa samaisessa tapahtumassa, ja koska omalle mopoautolle teki mieli tehdä jotain.
– Mopoauto ostettiin puolitoista vuotta sitten Ylöjärveltä 8 000 eurolla vakiovarusteisena ja se oli vakionnäköinen. Mieleni teki tehdä siitä hienompi, Mattila selvittää.
Hän oli asentanut mopoautonsa peräkonttiin tehokkaat bassot, kaksi 12 tuuman MDS Predator -subwooferia, ja tapahtumaa varten hän muun muassa asensi tummennetut etuikkunat ja tarroja.
Helsingissä Mattila pääsi vastailemaan yleisön kysymyksiin kolmipäiväisen tapahtuman ajan.
– Äänentoistolaitteet kiinnostivat selkeästi. Nuoret ja aikuiset kävivät kyselemässä niistä. Ovathan ne koko kontin kokoiset, ja kun ne soivat, niin se tuntuu, hän hymähtää.
Bassoja kiitteli myös ajoneuvoja arvostellut raati, vaikka palkintoa ei mopoautolle herunutkaan.
– Mopoautoja oli tapahtumassa kaksi, toinen oli Ylöjärveltä. Palkintoa emme saaneet, sillä mopoautot kilpailivat samassa sarjassa tuunattujen autojen kanssa, mutta sain osallistumisesta kuitenkin kokemusta, Totti Mattila näkee.
Hän löysi myös samanhenkistä porukkaa, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia.
Ostettaessa Totti Mattilan mopoauton mittarissa oli 64 000 kilometriä, nyt ajokilometrejä on 92 000.
– Kilsoja on tullut hieman yli vuodessa paljon, Totti Mattila hymähtää.
Hän kulkee mopoautollaan kouluun ja harrastuksiin ympäri vuoden. Tärkeää on myös päästä tapaamaan kavereita ja kruisailla.
– Olin Tampere Bikenight -mopomiiteissä joka kerta viime kesänä. Mopoautoilla suositellaan ajettavan niissä letkan perällä, hän kertoo.
Aikuisia ajatus monikymmenpäisestä mopoporukasta voi hirvittää, mutta Mattila kertoo, ettei itse ole nähnyt ylilyöntejä.
– Yksi mopo päsäytti kerran mopoauton kylkeen, mutta sen kummempaa en muista tapahtuneen, hän kertoo.
Mopoautojen suosio on laskenut huippuvuosista. 2010-luvun alkupuolella liikennekäytössä olevien mopoautojen määrä kasvoi Traficomin tilastojen mukaan 1 200–1 400 ajoneuvolla vuosittain.
Nykyään mopoautoja on liikennekäytössä noin puolet vähemmän kuin vuonna 2014, vajaa 5 000 kappaletta Manner-Suomessa.
Mopoautojen vaihtoehdoksi ovat nousseet ns. koppimönkijät, eli hytillä varustetut traktoriksi rekisteröidyt mönkijät.
– Koppimönkijää mietin itsekin, mutta bensankulutus on niissä niin kova, että päädyimme mopoautoon. Mopoautot ovat dieselkäyttöisiä, Mattila toteaa.
17-vuotiaiden ajokortit tavallisiin henkilöautoihin ovat myös yleistyneet nopeasti, ja Totti Mattilakin kertoo aikovansa hakea poikkeuslupaa ajokortin saamiseksi 17 vuotta täytettyään.
Kanavan koulun 9. luokkaa käyvä Mattila aikoo seuraavaksi pyrkiä lukioon. Hän on hakenut Lempäälän, Pirkkalan ja Valkeakosken lukioihin, ykköstoiveenaan pääsy kotikunnan lukioon.
Nykyiseen elämäntilanteeseen mopoauto on vielä sopiva. Se on tuonut kavereita, vapautta ja isommat ympyrät.
