Tuntuu pahalta, kun ongelma pahenee ja ennusteet toteutuvat. Tuntuu pahalta, kun monet kärsivät eivätkä kaikki saa apua. Tuntuu pahalta, kun puhutaan paljon, mutta toimitaan vain vähän. Pahimmalta kuitenkin tuntuu se, että meistä jokainen yhä pahentaa nykyistä ilmastonmuutosta elämällä entiseen tapaan, vaikka tietoisuus ilmastokriisistä on olemassa. Kriisi syvenee päivä päivältä.
Tänä kesänä lämpö on hellinyt Pohjolaa ja tarjonnut poikkeukselliset lomakelit. Varjopuolena hirmuhelteet ovat kuitenkin saaneet monien olon jopa tukalaksi. Onneksi ihmisillä on mahdollisuus viilentyä järvissä ja juoda vettä suoraan hanasta, mutta luonnon vointi sen sijaan ei helpotu ilman sateita. On ollut niin kuivaa, että viljasadot jäävät niukemmiksi, marjat eivät kasva eikä syksyn sienisadostakaan odoteta runsasta. Harva meistä pysähtyy riennoiltaan havainnoimaan, miten yleensä niin vihreät nurmet ovat paahteesta keltaiset.
Ilmastomuutoksen ennustetaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä. Näin on tapahtunutkin. Laajat maastopalot ovat koetelleet Yhdysvaltojen ja Kanadan metsiä puhumattakaan Siperiasta, jossa ikirouta uhkaa sulaa ja päästää metaania ilmakehään. Kyseinen kaasu on vielä hiilidioksidiakin pahempi ilmaston lämmittäjä.
Ennennäkemättömiä ovat myös Keski-Euroopan suuret tulvat, jotka tuhosivat taloja ja infrastruktuuria. Myös ihmisiä menetettiin. Viimeisimpänä on uutisoitu Kiinan rankkasateista, joiden arvellaan olevan jopa pahimpia tuhanteen vuoteen (Yle 21.7). Vesi vei mukanaan ihmisiä tulva-aallon syöksyessä metrotunneliin Zhengzhoussa.
Valitettavan usein nämä ja muut luonnonkatastrofit kohdistuvat toistuvasti samoille alueille. Uhreiksi joutuvat köyhät ja heikoimmassa asemassa olevat, joilla mahdollisuudet vaurioiden korjaamiseen ovat huonot. Etelä-Aasiaa ja Afrikkaa runtelevat tulvat ja myrskyt vuosittain, mutta niistä ei täällä meillä juuri uutisoida. Euroopassa ihmiset saavat apua ja tukea katastrofeihin yleensä nopeasti ja helposti, mutta köyhemmissä maissa näin ei ole.
Onneksi hyviä uutisia kuuluu EU:n suunnalta: Ilmastopaketti on edennyt. Siinä kootaan yhteen toimia, joilla Unioni saavuttaa hiilineutraaliuden vuoden 2050 lopussa. Tässä sivusta seuraajan silmiin näyttäytyykin ongelma. Hiilineutraali? Hiilinegatiivinen? Hiilinielut? Kompensaatio? Kuulostaa vähän termeillä leikkimiseltä. Herkästi voi ajatella: ”jos kulutan näin paljon, voin kompensoida sen tällä ja sitten kaikki on kunnossa.” Eihän tätä ongelmaa ratkaista kikkailemalla!
Ilmastonmuutoksen torjuminen on kilpajuoksua aikaa vastaan. Maapallo lämpenee ennätystahdilla eikä päästöissä ole nähtävissä vielä laskua. Hiilidioksidi päästöjen huippulukemat ennustetaan mitattavan vuonna 2023 kertoo Kansainvälinen energiajärjestö IEA (Yle 20.7). Vaikka ennusteissa on huomioitu kattavasti ihmisten vaikutus ilmastonmuutoksen, voi myös yllättäviä ja ennakoimattomia asioita tapahtua. Välittömät toimet voivat antaa meille varaa selviytyä näistä uhista, jotka eivät ole hallittavissamme.
Mielestäni ilmastonmuutoksen torjuminen lähtee jokaisesta yksilöstä. Siitä, että ymmärrät asian vakavuuden. Tajuat sen, että nykyinen elämäntapamme on kaukana kestävästä. Sen, että kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin ympäristö tarjoaa. On hyväksyttävä se fakta, että muutoksia on tehtävä omassa arjessa, tässä ja nyt. Ongelma ei ole kiinalaisten saati yksityisautoilijoiden. Se on meidän kaikkien. Sinun ja minun.
Joku voi pitää ajatuksiani liian jyrkkinä, mutta valitettavasti todellisuus on tätä. Maapallon tulevaisuus on vaakalaudalla eikä kukaan tiedä, ovatko suunnitellut pelastustoimenpiteet edes riittäviä.
Suvi Mäkinen
Kommentointi on suljettu.