Kuntaprofessori Arto Haverin ehdotus kunnallishallitusten ja -valtuustojen paikkamäärien puolittamisesta ei saa suoraa tukea pirkanmaalaisilta kuntakentän toimijoilta eikä arvostetulta politiikan tutkija Sami Borgilta. Kuntajohtajat kaipaavat nyt työrauhaa kuntiin. Politiikan tutkija kantaa huolta demokratian tulevaisuudesta.
– Jos Arto Haveri tarkoittaa paikkamäärien puolittamista nykyisellä kuntien määrällä, ehdotettu malli kaventaisi aivan liikaa poliittista suhteellisuutta valtuusto- ja hallituspaikkojen jaossa puolueille ja muille ryhmittymille, tutkimuspäällikkönä Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö Sami Borg sanoo.
Borgin mukaan useat pienet ryhmittymät jäisivät kokonaan ilman paikkoja.
– Ymmärrän virtaviivaistamisen tarpeen johtamisen, päätöksenteon tehokkuuden ja hallinnon kustannustenkin kannalta. Demokratia maksaa, eikä se ole aina kovinkaan virtaviivaista. Paikkojen väheneminen kuntaliitosten myötä on kokonaan toinen juttu. Kuntaliitoksille on edelleen tarvetta, Borg lisää.
Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.) pitää Arto Haverin avausta mielenkiintoisena.
– Mutta en ihan varauksetta hyppäisi siihen ainakaan nyt. Yksi Suomen vahvuuksista on demokraattinen päätöksenteko. Jos sitä lähdettäisiin kaventamaan, tulisi tätä arvioida tarkasti sekä pohtia kuntien tehtäviä ja tulevaisuuden tarpeita, Ikonen sanoo.
– Itse ajattelen, että valtuustoissa ja hallituksissa tarvitaan riittävästi erilaisia jäseniä elämän eri alueilta ja sitä kautta päätöksenteon tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Lisäksi nyt eletään tärkeitä hetkiä siinä mielessä, että hyvinvointialueiden arki ja kaupunkien ja kuntien uusi rooli on muotoutumassa. Suomalaisissa kunnissa on edelleen erittäin paljon tärkeitä tehtäviä, ja uusi iso kokonaisuus eli TE-palvelut siirtyvät kunnille vuoden 2025 alusta, Ikonen muistuttaa.
– Mutta voi tietysti olla, että asiaa kannattaa pohtia myöhemmin, kun meillä on enemmän kokemusta näistä uusista hallinnollisesta järjestelystä. Tarkastelu ja selvitykset pitäisi tehdä kansallisella tasolla, Ikonen näkee.
Kangasalan kaupunginjohtaja Oskari Auvinen muistuttaa, että nyt valtuustojen koko määritellään kuntalaissa, ja että siinä asetetaan tietty liikkumavara valtuuston paikkamäärien suhteen.
– Nykyinen malli antaa kunnille harkintavaltaa asiassa, ja siihen luottaisin jatkossakin, Auvinen sanoo.
– Toki valtuuston koon määrittelyn suhteen liikkumavaraa voisi laajentaa alaspäin päivittyvällä lainsäädännöllä. On hyvä huomata, että tämän uudistuksen jälkeenkin kuntien tehtävät Suomessa ovat eurooppalaisessa vertailussa erittäin laajat ja mittavat. Vaikka monen kunnan talous puolittuu, poistuu tehtävistä vain kolmasosa, ja nekin käytännössä lakisääteisiä sote-tehtäviä, joissa liikkumavaraa ja harkintavaltaa on ollut hyvin vähän, Auvinen teroittaa.
Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö kannattaa tässä murroskohdassa laajaa keskustelua ja pohdintaa asian tiimoilta.
– Hallintomallimme on nyt ollut suuressa myllerryksessä, ja siitä syystä ehdotan ja toivon työrauhaa kuntakentälle, ihan henkilökunnan työssäjaksamisen kannalta. Muutokset syövät aina energiaa, ja tämän maratonin päätteeksi on hyvä hengähtää, Rämö ehdottaa.
– On myös hyvä nähdä hyvinvointialueiden toiminnan tuloksellisuus – saavuttaako ratkaisu halutut tavoitteet. Kuten Arto Haveri haastattelussa toteaa, edelliset uudistukset, niin sanotut suurkunnat ja kuntaliitokset eivät tutkitusti ole tuoneet toivottuja tuloksia, vaan ne ovat päinvastoin jopa näivettäneet maaseutua, Rämö sanoo.
Vesilahden kunnanjohtaja Tuomas Hirvonen korostaa, että ylipäänsä organisaatio pitäisi rakentaa aina tarvelähtöisesti.
– Enemmän tulisi miettiä esimerkiksi valtuusto- tai strategiakautta projektina, jonka tavoitteiden saavuttamista varten kasataan tarvittava henkilöstö sekä hallintorakenne, Hirvonen pohtii.
Sami Borgin mielestä akuuteinta on kuntatalouksien elinvoiman turvaaminen sekä kustannusten ja toimintojen sopeuttaminen tiukentuvaan julkisen talouden raamiin.
– Tarvitaan myös riittävää reagointia nopeasti kasvaviin kustannuksiin. Tietenkin oikean asennon ja asenteen löytäminen kuntien muuttuvaan tehtäväkenttään on niin ikää elintärkeää. Lisäksi kuntien on oltava aktiivisia toimivan yhteistyön ja edunvalvonnan löytämisessä suhteessa omaan hyvinvointialueeseen, Borg miettii.
Anna-Kaisa Ikonen huomauttaa, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on pitkään ollut yhtä kuin hyvinvointikunta.
– Hyvinvointialueiden aloitus korostaa nyt kuntien roolia elinvoiman ja osaamisen sekä hyvän, toimivan arjen pohjan rakentajana. Keskeisimpinä tehtäväalueina ovat jatkossa kasvatus-, opetus- ja sivistyspalvelut, kaupunkiympäristön kehittäminen ja siihen liittyvät palvelut sekä elinvoiman ja kilpailukyvyn vahvistaminen, Ikonen listaa.
– Hyvinvointihan ei meiltä silti katoa minnekään. Sen tarkastelukulma vain kääntyy enemmän esimerkiksi asumisen ja vapaa-ajan palveluiden, kulttuurin, liikunnan ja elämysten suuntaan, Ikonen painottaa.
Ikonen sanoo, että kuntien tärkeimmät haasteet vaihtelevat varmasti kuntakohtaisesti ja kunkin kunnan koon mukaan.
– Silti kaikki kohtaavat samat isot kysymykset: ilmastonmuutoksen, osaavan työvoiman saatavuuden, digitalisaation, työn murroksen, hyvinvoinnin jakautumisen, väestörakenteen muutokset sekä erityisesti juuri tässä hetkessä esillä olevat energiakysymykset ja muuttuneen turvallisuus- ja maailmanpoliittisen ympäristön. Samassa veneessä olemme myös kireän julkisen talouden ja tulevien vuosien taloushaasteiden kanssa, Ikonen sanoo.
Ikosen mukaan tekemisessä on kuntien koon mukaan variaatioita.
– Tampere on Suomen vetovoimaisin kaupunki. Kaupunkiseutuna olemme ykkösseutu pääkaupunkiseudun jälkeen. Maakunnan tasolla olemme luoneet hyvän yhteistyön perinteen kuntien välillä, ja yhdessä muodostamme valtakunnallisesti keskeisen alueen. Tampereen kaltaiset isot kaupungit, niin meillä Suomessa kuin kansainvälisestikin, ovat lisäksi entistä enemmän globaaleja toimijoita – toimijoita valtioiden rinnalla ratkaisemassa yhteisiä haasteita ja kehittämissä uusia toimintamalleja, Ikonen sanoo.
Ikosen mielestä uudenlaisessa kunnassa luottamushenkilöiden ja virkakunnan perusroolit säilyvät, mutta niiden sisältöpainotukset hieman muuttuvat.
– Toivon, että samalla tulee tilaa uutta luoville toimintamalleille ja -ajatuksille. Tärkeä työ on myös luoda toimivat yhdyspinnat ja kanavat hyvinvointialueen suuntaan, Ikonen korostaa.
Oskari Auvisen mielestä olennaista on se, miten tulevaisuuden kunnat käyttävät jatkossa harkintavaltaansa kuntaa uudistaessaan.
– Kuntien liikkumavara ja vapaus kasvaa uudistuksen myötä suhteessa aiempaan. Tärkeää on, miten kunnat lunastavat jatkossa olemassaolon oikeutuksen palvelujaan kehittämällä. Oma arvioni on, että jos kunta käpertyy lakisääteisten palvelujen tekijäksi, on se lopun alkua. Mutta jos kunta katsoo rohkeasti tulevaan, kehittää osallistavia toimintatapoja ja huolehti kunnan vetovoimaisuudesta ja viihtyisyydestä esimerkiksi elinkeinoihin, liikuntaan ja harrastusmahdollisuuksiin panostaen, on tulevaisuus valoisa, Auvinen linjaa.
Heidi Rämö näkee, että vuoden vaihteessa hyvinvointialueiden työn käynnistyessä, kuntien tärkein tehtävä on tukea käynnistysvaihetta ja olla kuntalaisten apuna, jotta he löytävät tarvitsemansa palvelut.
– Kunnissa kerätään huomiot ja palautteet, joiden avulla osaltamme autamme uuden toiminnan vakiinnuttamista ja rakennamme yhteistyölle luontevat toimintatavat ja paikat. Lempäälän kunnassa käynnistyy myös uudet toimielimet, joiden tarkoituksena on korostaa uudenlaisen kunnan tehtävien painoarvoa eli yhteisöllisyyttä, osallisuutta sekä elinvoimaa, Rämö kertoo.
Tuomas Hirvonen katsoo, että kaikissa kunnissa tärkeintä olisi löytää oikeille paikoille oikealla osaamisella varustetut henkilöt, jotka toimisivat operatiivisen johdon osaamista täydentävinä ja ajatuksia syventävinä tahoina ja lopulta tekisivät johdon esityksestä päätökset.
– Kun vanhaa sote-hallintorakennetta ei enää ole, niin luottamuksen tarve operatiivisen tason toimintaan muun muassa hyvinvointityössä kasvaa, Hirvonen perustelee.
Sami Borg pitää kuntia niin luottamushenkilö- kuin virkamiesorganisaatioiden vinkkelistä aivan riittävän kiinnostavina tulevaisuudessakin.
– Toki sote- ja pelastusaloilla myös hyvinvointialueiden työt ovat kiinnostavia, mutta kuntien tehtäväkenttä jää edelleen varsin laajaksi. Lähivuosien murrosvuodet ovat ihan varmasti kiinnostavia sekä kuntien viranhaltijoille että niiden luottamushenkilöille, Borg vakuuttaa.
Borgin kanssa samoilla linjoilla on myös Anna-Kaisa Ikonen.
– Uudenlaisen kunnan tehtäväkenttä on erittäin laaja ja mielenkiintoinen, sillä mehän ratkomme omalta osaltamme kaikkia ajan suuria haasteita, ja tulokset näkyvät hyvin konkreettisesti. Kansainvälisesti katsoen hyvinvointialueuudistuksen jälkeenkin kuntiemme tehtävät ovat moninaiset. Uskon, että kiinnostusta riittää. Tämä on erittäin merkityksellistä työtä yhteiskunnan ja kehityksen ytimessä, Ikonen kannustaa.
Oskari Auvinen muistuttaa, että kuntien tehtäväkenttä on huikean monipuolinen, ja tehtäväkenttä antaa mahdollisuuksia luovuuteen ja uudenlaiseen tekemiseen.
– Nyt on syytä nähdä uudistuksen monet mahdollisuudet ja hyödyntää ne, tehden samalla vaikuttavaa ja järkevää yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa. Meillä on suuri yhteinen intressi, asukkaiden hyvinvointi. Kunnissa työskentely antaa mahdollisuuden joka päivä tehdä maailmasta parempaa, askel kerrallaan. Kunnissa on tarjolla tärkeää ja merkityksellistä työtä, siksi se on vetovoimaista jatkossakin, Auvinen näkee.
Heidi Rämö muistuttaa, että tulevaisuus näyttää kuntien veto- ja pitovoiman. Hänen mielestään pari viime vuotta ovat olleet myllerrysvuosia.
– Helpolla ei olla päästy koronatyössä eikä samanaikaisessa muutosvalmistelussa. Koen, että kunnissa näkyy, ihan niin kuin muissakin työpaikoissa, koko yhteiskuntamme työelämämuutos. Aikataulut ovat kiristyneet, ja tehokkuusvaatimukset ovat nousseet. Päätettävät asiakokonaisuudet ovat laajentuneet, ja ratkaisuvaihtoehtojen löytäminen on monimutkaistunut. Helppoja ratkaisuja on harvemmin tarjolla, Rämö sanoo.
Tuomas Hirvonen peräänkuuluttaa oikea-aikaista ja perusteellista keskustelua kuntien hallintorakenteista.
– Kunnissa pitäisi käydä enemmän aktiivista keskustelua siitä, mitä rakenteita aidosti tarvitaan. Tässä ei auta jämähtää menneisyyteen. Kaiken lähtökohtana on avoin vuorovaikutus, ja sitä kautta saavutettava luottamus toisen toimintaan. Luulen, että tämä kyky havainnoida ympäristöä ja tehdä tarvittaessa nopeita muutoksia parantaisi sekä luottamushenkilöiden että operatiivisen johdon työtehtävien kiinnostavuutta, Hirvonen toteaa.
Matti Pulkkinen
