Lempäälän Kisan ja Seinäjoen S-Kiekon välisen Suomi-sarjan jääkiekko-ottelun erätauolla katsomokeskustelu kääntyi vertailemaan Suomi-sarjan ja LeKin viime kaudella pelaaman kakkosdivarin tasoeroja. Raati oli yhtä mieltä, että ero on huima. Vauhti, pelaajien henkilökohtainen taitotaso, systemaattisuus ja kamppailupelaaminen olivat esiintulleita seikkoja.
– Ero on kuin yöllä ja päivällä. Suomi-sarja on tasokas sarja, jossa joukkueet toimivat urheilullisesti. Esimerkiksi meillä oli yhdeksän päivän jakso, jossa oli kahdeksan tapahtumaa, mukaan lukien kolme peliä, yhtyi LeKi-luotsi Mikko Sulonen katsojien analyysiin sarjatasojen eroista.
Sarjatulokas LeKi on pelannut vallan mainion alkukauden. LeKi on pelannut 13 ottelua, joista se on voittanut kuusi varsinaisella peliajalla ja kolme joko jatkoajalla tai voittolaukauskisan jälkeen. Tappioita saldosta löytyy neljä. Yksi häviöistä kuittaantui Porvoosta marraskuun 4. päivänä, kun Hunters löi LeKin 5–1.
– Porvoo-pelin jälkeen sovimme yhdessä, että kahta perättäistä tappiota ei koeta. Niinpä Seinäjoea vastaan oli taas hyvä lataus päällä, sanoi Sulonen.
S-Kiekon LeKi voitti maalein 4–3, mutta joutui päätöserässä koville, kun 4–1-johto kutistui kahdella takaiskulla.
– Seinäjoki-peli oli taas yksi todiste, kuinka tasainen sarja on. S-Kiekko on sarjan toiseksi viimeisenä, mutta puristi meidän tosi ahtaalle.
– Kun pisteet ovat tasaisessa sarjassa kullanarvoisia, pitää jokaiseen peliin latautua ihan täysillä. Se on henkisesti raskasta, esimerkiksi Porvoossa meillä oli sellainen rutiinipeli-moodi päällä, eikä se riittänyt mihinkään, jatkoi Sulonen ruotimistaan.
Jesse Hurme teki Porvossa LeKin ainokaisen maalin. Hakkarissa Seinäjokea kurittivat puolustajat, kun Väinö Österlund iski kaksi ja Aleksi Tiala sekä Valtteri Myllykallio takoivat malin mieheen. Myllykallion osuma oli erityisen upea ja syntyi jäätävällä rannevedolla.
Seuraavaksi LeKi esiintyy Hakkarissa 19. marraskuuta, kun vieraaksi saapuu JHT Kalajoelta.