Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalien äänestysaktiivisuus laski jälleen niin valtakunnallisesti kuin alueen seurakunnissa. Lasku on ollut pitkän ajan trendi ja äänestysaktiivisuus Suomen seurakunnissa on laskenut pohjoismaisen kirkon 10-20 prosentin vaihteluväliin. Toki sekä Lempäälässä että Vesilahdella ylitettiin selvästi valtakunnallinen 12,9 prosentin äänestysaktiivisuus, mutta pudotusta neljän vuoden takaiseen tuli jonkin verran.
Matalaa äänestysaktiivisuutta voidaan pitää jopa hyvänä viestinä. Korkeimmat äänestäjämäärät saavutetaan usein seurakunnissa, joissa on menossa jokin seurakuntalaisia jakava ristiriita. Kovin hyvä peruste se ei kuitenkaan ole puolustella matalaa äänestysaktiivisuutta.
Kun äänestäjien määrä jää vähäiseksi, on pelkona demokratian vinoutuminen. Lempäälässä kirkkovaltuustoon pääsi päättämään seurakunnan rahankäytöstä alimmillaan 27 äänellä, Vesilahdessa seitsemällä. Pienet äänimäärät mahdollistavat jonkun aktiivisen joukon suhteellisen suuren vallankäytön, ihan demokratian pelisäännöillä.
Toki kirkkovaltuustot ovat kokonaisuus, joissa ei yksittäinen valtuutettu tai edes pienehkö ryhmä pääse jyräämään enemmistöä. Se toisaalta turvaa demokratian, mutta voi toimia myös jarruna osin kaivatuille uudistuksille.
Niin kauan kuin parempaa järjestelmää ei keksitä, äänestys on oiva tapa valita luottamushenkilöt. Äänioikeuden merkitystä kannattaa pitää esillä myös silloin kun asiat ovat hyvin. Seurakuntavaaleissa todellakin jokaisella äänellä käytettiin valtaa.
