Pakotettu muutos. Sota. Lainojen korkotasot. Inflaatio. Turvattomuuden tunne… Monien ihmisten ajatukset ovat varmasti tänä vuonna olleet harminaisen leimallisesti edellä mainittuihin kohdistettuja.
Itsellekin nämä teemat ovat tänä vuonna tulleet selkeästi aikaista useammin mieleen, niin työn kautta kuin vaikka kodin sähkölämmittäjänä. Silti, tai ehkä varsinkin siksi näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on maailmaa ja toimintaympäristöämme pystyttävä tarkastelemaan myös eri näkökulmista ja mahdollisuuksien kautta.
Suomalaisten arvoja ja asenteita on tutkittu kolmenkymmenen vuoden ajan kahden vuoden välein. Uusimmat tulokset eivät eroa olennaisesti aiemmista: Kun meiltä kysytään, kuinka tunnusomaisia eri piirteet ovat suomalaisille ja Suomelle, melkein yhdeksän kymmenestä vastaajasta valitsee tarjotusta listasta lainkuuliaisuuden ja lähes yhtä moni rehellisyyden. Kolmantena tulee ahkeruus.
Miten meidän tulisi suhtautua maailmaan näiden mullistusten aikana? Kuinka oma elämänpiirimme on hallittavissa? Tiedotusvälineet tuovat uutiset reaaliajassa omiin olohuoneisiimme. Näemme kotisohvilta suorana lähetyksenä, mitä maailmalla tapahtuu. Olemmeko itse turvassa, asummeko lintukodossa? Ei tässä ole syytä vaipua apatiaan tai epätoivoon. Maailman nykytila tulee toki rehellisesti tunnustaa. Sen jälkeen voi asiaa alkaa hahmottamaan ratkaisukeskeisesti: Miten voin varautua tulevaisuuteen?
Näitä varautumisen harjoituksia teemme kuntana, ja niitä teemme myös varmasti kaikki yksityishenkilönä. Voimme varautua monella tavalla, eräs minusta nouseva trendi on yhteisöllisyyden lisääntyminen. Minusta on ollut hienoa huomata miten ainakin maineeltaan suppusuiset suomalaiset ovat nyt alkaneet keskustelemaan keskenään vaikeistakin asioista ja vaihtamaan käytäntöjä varautumiselle.
Ulkopuolinen uhka tai sen tunne yhdistää. Niin on yhdistänyt myös sotiemme aikaan. Itsenäisyys ei ole ollut meille itsestäänselvyys, vaan se on vaatinut suuria uhrauksia. Kiitos itsenäisen
Suomen puolesta työtä tehneille siitä, että meillä on tänään kansallinen juhlapäivä. Aiempien sukupolvien esimerkki velvoittaa nyt meitä. Me olemme nyt vuorollamme vastuussa tulevaisuudesta.
Meidän tulee saattaa Suomi, isänmaamme, tuleville sukupolville suomalaisena, eurooppalaisena ja kansainvälisenä. Kiitos siitä, että meillä on tänä päivänä myös aikaa rentouttaa hartiamme ja innostua tulevaisuudesta vaikkapa näiden Eino Leinon runon ajatusten myötä:
”Näin unta, että oli suuri maa, mi päivän aaltos vainioina, ja nurmet nuoret taivaan rannan taa ne kukki kunnahina, laaksoloina. Näin unta, että virroin vaahtosuinio maan kaiken halki kaikui kevään valta ja virran vieret tuoksui tuomipuin ja savut armaat nousi puiden alta. Näin unta, että valkomajoissaan siell’ asui, suora, ylväs kansa, niin kuulu kunniastaan, tarmostaan ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa.”
Tuomas Hirvonen
Vesilahden kunnanjohtaja
