Voidaksemme kokonaisvaltaisesti hyvin tarvitsemme riittävästi unta, ravintoa ja liikuntaa. Läheiset ihmissuhteet tuovat onnellisuutta. Samoin se, että kokee olevansa sinut itsensä kanssa. Tarvitsemme myös sielun ravintoa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että yhteys Jumalaan on sielun ruokaa. Jumalan sanan kuuleminen ja Raamatun lukeminen ravitsevat sielua. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa (6:24-35): ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”
Jumala voi puhutella ihmistä myös muualla kuin Raamatussa. Elämme paaston aikaa. Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittymistä olennaiseen. Hiljennytään kuuntelemaan sydämen ääntä ja Kristusta. Paastota voi monin tavoin. Ekopaasto soveltuu hyvin nykyaikaiseen kuluttavaan elämäntapaan. Mietitään, mitkä omissa elämäntavoissa kuormittavat luontoa ja miten voisi elää ekologisemmin. Ekopaasto kumpuaa ruokapaaston ohella kristillisen arvomaailman ytimestä kumpuavasta velvollisuudesta. Laupeuden paastossa tavoitteena voi olla kuluttamisen ja hankintojen vähentämisen myötä säästyneiden varojen käyttäminen lähimmäisen auttamiseen. Tapoja lahjoittaa, luopua omasta tai auttaa muulla tavoin on monia.
Sielun ruokaa tarjotaan meille myös ehtoollisella. Leipä ja viini, Kristuksen ruumis ja veri, tuovat meidät lähelle Jeesusta, kuten opetuslapset kiirastorstaina. Ehtoollinen on asetussanojen mukaan muistoateria sekä anteeksiantamuksen ja sovituksen ateria, jolla julistetaan Kristuksen kuolemaa ja paluuta. Ehtoollisella saamme yhteyden Jumalaan ja toisiin uskoviin, myös heihin, jotka eivät enää ole keskuudessamme tässä maailman ajassa. Ehtoollinen on Jumalan rakkauden kokemista ja keskinäisen rakkauden osoittamista.
Rukous on sielun ruokaa, koska rukouksessa keskustelemme Jumalan kanssa. Rukous ja mietiskely kuuluvat yhteen. Rukous on nopein tapa nauttia sielun ruokaa säännöllisesti tai silloin, kun sitä tuntuu erityisesti tarvitsevan.
Sielun ruokaa tarjoavat kaikki tilanteet, joissa olemme lähellä Jumalaa. Luonto ja siellä liikkuminen ravitsee monen suomalaisen sielua. Monet kokevat Jumalan läheisyyttä luonnossa. Jumala voi puhutella myös esimerkiksi taiteen kautta. Musiikki, kuvataide, kirjallisuus ja muut eri taiteenlajit tarjoavat moniulotteisia kokemuksia, jotka ravitsevat meitä monin tavoin. Myös ne tarjoavat sielun ruokaa.
Ajattelin lopuksi jakaa jonkin lukukokemuksen, jossa koen, että olen saanut sielun ravintoa. Joel Haahtelan pienoisromaani Hengittämisen taito tarjosi minulle ajatuksia ja tunteita herättävän lukukokemuksen. Teoksessa päähenkilö saapuu Thessalonikiin etsimään kadonnutta isäänsä. Hän päätyy kaukaiselle, yksinäiselle saarelle, jonka keskellä pieni erakkoyhteisö elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Saarella elää vanhus, jonka hengitystä kuvaillaan siten, että ”Hän hengitti sisään murheita ja hengitti ulos lohtua.” Harvoissa kaunokirjallisissa teoksissa, jotka eivät ole suoraan uskonnolliseksi teokseksi kirjoitettuja, puhutaan rukouksesta. Tässä pienoisromaanissa jo kielen rytmi luo meditatiivisen tunnelman. Teos herättää pohtimaan itseä suuremman voiman, Pyhän olemassaoloa. Tärkeitä teemoja ovat anteeksi pyytäminen, antaminen ja saaminen. Kirja pysäyttää miettimään elämän tärkeitä asioita muun muassa sitä, mistä saamme sielun ravintoa.
Tanja Hällstén-Huuki
