Kun yhteiskuntaa rasittavat elämää repivät ja toista ihmistä väheksyvät tavat, on hyvä pysähtyä ja kysyä mistä tämä kaikki johtuu. Aivan kuten pääkirjoitus (LVS 12.4.) nosti esiin asian ja peräänkuulutti juurisyitä.
Kaiken tekemisemme taustalla on aina jokin ideologia tai elämän ohjeistus. Tapahtumien kulku on ajatus, sana ja teko. Ratkaisevassa asemassa on aina opetus ja yhteiskunnan senhetkinen arvomaailma.
Kun elämän ohjeeksi nousee ihmisen omien halujen rajaton toteuttamisen tarve, siitä ei hyvä seuraa. Tärkein sana tällä hetkellä olisi ”ei”. Elämää rikkovia asioita pitää uskaltaa tuoda julki ja käyttää ei-sanaa silloin kun siihen on tarvetta.
Kymmenen käskyä ovat elämän tarkoituksenmukainen laki ihmisen mielelle. Mikäli nämä ohjeet halutaan unohtaa, tilalle nousee jotain muuta. Tyhjää tilaa ei ole koskaan.
Suomessa on vauhdilla erottu kirkosta, näin saadaan takuuvarmasti uudenlainen yhteiskunta. Siinä yhteiskunnassa tämänhetkiset arvot ovat unohtuneet ja tilalle tulee se, mitä nyt kauhistelemme.
Juuri käydyissä vaalikeskusteluissa pyydettiin rahaa lähes kaikkiin epäkohtiin. En kiellä rahan tarpeellisuutta, mutta yksin epäkohtien juurisyyksi se ei kelpaa. Ihmisen arvomaailmaa ei osteta rahalla. Todellinen juurisyy elämän hankaluuksiin on ihmisen tapa elää ja halu toimia – joskus omastaankin luopuen – yhteisen parhaan hyväksi.
Mirja Miettinen
Lempäälä
