Ajanjakson 1917–1918 tapahtumat olivat eri puolilla Suomea hieman erilaisia. Mitä Turussa tuolloin tapahtui, siitä esitelmöi professori Timo Soikkanen Vapaussodan Perinneyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa Manttaalitalolla.
Turku oli ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten epäilyn kohteena ilmeisestikin Ruotsin läheisyyden vuoksi ja toisaalta puhuttiin suljetusta kaupungista. Yksi yhteinen tekijä eri kuukausina eri puolilla maata oli järjestysvalta, kuka sai määrätä sitä. Näin oli myös Turussa.
Maaliskuun vallankumous 1917 Venäjällä toi seurauksia Suomeen. Työväestö ja porvaristo olivat nyt selkeästi vastakkain ja tämä alkoi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Painostuksen kohteeksi joutui poliisi järjestyksen valvojana. Sosialistit vaativat kaupunginvaltuustoa nimittämään järjestyslautakunnan ja näin poliisilaitoksen nimeksi tuli järjestyslaitos. Sosialistien tarkoitus oli erottaa poliisit ja korvata heidät työväestön järjestysmiehillä. Poliisit erotettiin, osa tuli takaisin, mutta sotku jatkui.
Lisää oli luvassa, kun sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ilmoitti yleislakon alkavan Turussa 28. toukokuuta 1917. Tarkoitus oli, että lakkokomitea (sosialistit) johtaa asioita lakon aikana ja näin sivuuttaa laillisen järjestysvallan korvatakseen sen omilla vaatimuksillaan. Kauppojen ja pankkien piti olla suljettuina, poliisien täytyi poistua kaduilta ja tilalle tuli lakkolaisten miliisi. Tämän lisäksi vaadittiin, että kaupunginvaltuuston piti luovuttaa 25 valtuustopaikkaa sosiaalidemokraattien kunnallisjärjestölle.
Kaupunginvaltuusto kokoontui 29.5 päättämään vaatimuksista, eikä voinut hyväksyä niitä. Sen sijaan heidät otettiin panttivangeiksi, eivätkä he saaneet poistua paikalta. Vastakkain olivat lakkolaiset venäläisten sotilaiden tukemina ja oikeisto. Kaupunginvaltuusto ei taipunut uhkauksista huolimatta vaatimuksiin, vaan päätti, että ”koska valtuusmiehiltä on riistetty heidän henkilökohtainen vapautensa ja edellytykset asian lailliselle käsittelylle puuttuvat, ei päätöstä voida tehdä asiassa”.
Tämän lakon aikana aktiivisesti toimi Tuomas Hyrskymurto, joka sittemmin tunnettiin raakana taistelijana. Turun oma lakko päättyi 31.5. Levottomuudet kuitenkin jatkuivat kesän ja syksyn aikana. Näinä aikoina Turku oli Tamperetta radikaalimpi.
Tiedonsaanti Turkuun oli järjestetty omalla tavalla. Keskikaupungilla erään talon katolla oli häkkyrä, joka itse asiassa oli lennätinlaite. Turkuun saatiin miltei reaaliajassa Pietarin tapahtumat. Bolsevikkien vallankumousta kyettiin seuraamaan tarkasti. Turun satamassa olleesta tykkivene Bobrista ammuttiin 14. marraskuuta tykinlaukaukset, jotka ilmoittivat valtakunnallisen yleislakon alkaneeksi.
Tapahtumat lähtivät liikkeelle siten, että miliisi venäläisten matruusien avustamana miehitti Turun poliisilaitoksen eli järjestyslaitoksen ja tärkeimmät virastot.
Maaherra Mikko Collan sekä poliisimestari Nikander vangittiin ja pistettiin putkaan. Turussa valta keskittyi ”Turun diktaattorina” tunnetulle William Lundbergille, joka avoimesti vaati vallankumousta, hankki aseita Pietarista ja käytännössä oli jo aloittanut vallankumouksen. Yleislakon päätyttyä 20. marraskuuta punaisten valta jatkui Turussa muusta maasta poiketen. Turku oli omalla tiellään. Vallankumous oli jo tehty.
Eräänä yksityiskohtana kannattaa ottaa esille, miten Lundberg toimi miliisin kanssa. Palkkarahat loppuivat joulukuussa ja heille piti järjestää palkanmaksu ja siitä päätti kaupunginvaltuusto, joka oli taas kerran taipumaton. Rahaa ei tullut. Valtiokaan ei auttanut.
Tästä puolestaan miliisi hermostui ja meni lakkoon. Seurauksena järjestyksen pito kaduilla loppui. Alkoi kauppojen vapaa ryöstely, ”Turun joulumarkkinat”, josta Turun Sanomien kameralla otettiin runsaasti kuvia. Nämä kuvat puolestaan levisivät eduskuntaa myöten ja omalta osaltaan kertoivat, mikä on tilanne ilman minkäänlaista järjestysvaltaa. Lopulta oikeiston puolelta koottiin rajavartiojoukkoja ja niissä ukrainalaisilla oli merkittävä osuus ryöstelyjen loppumisessa.
Työväestö ja sosiaalidemokraatit olivat jyrkästi jakautuneet. Maltilliset sosialistit tuomitsivat Turun tapahtumat ja luonnehtivat Turkua radikalismin pahimmaksi pesäpaikaksi. He neuvottelivat
Helsingissä viranomaisten kanssa Turun tilanteesta ja saivat aikaan uuden Järjestyslautakunnan, joka kokoontui Helsingissä tammikuussa. Suomi oli jo ehtinyt itsenäistyä, mutta Turussa ei omien ongelmien vuoksi asiaan juurikaan ehditty kiinnittää huomiota.
Suomen historiankirjoitus on niin Helsinki-keskeistä, että Vapaussodan alkamispäiväksi on vakiintunut 27.–28.1.1918. Turku oli tuolloin ollut jo punaisten hallussa marraskuun puolivälistä
saakka. Vallankumous oli tehty. Virastot olivat kiinni tai niiden ovella seisoi punakaartilainen vartiossa kiväärinsä kanssa. Valtaa piti edelleen William Lundberg ja järjestyksen pito oli miliisin ja
punakaartilaispatrullien huolena.
Lopputulema oli, että punaiset aloittaessaan vallankumouksen jäivät ”pussiin” Turkuun. Kaupunki kuitenkin säästyi katutaisteluilta toisin kuin Tampere. Valkoisten voitettua sodan keväällä, punaisten valta Turussa päättyi.
Mirja Miettinen
Teksti on referoitu Timo Soikkasen 18.4.2023 Manttaalitalolla pitämästä esitelmästä
