Mikä tekee jostain asiasta sellaisen, jota ei voi korvata? Sen kauneus, hyvyys tai tarpeellisuus? Näistä kaikki ovat enemmän tai vähemmän mielipideasioita, mutta jos haluan kiistattomasti tietää jonkin olevan korvaamaton, kuinka sen selvitän? Sanan korvaamaton synonyymi on ainutlaatuinen. Joku, jota on olemassa vain yksi kappale; toista samanlaista ei ole olemassa. Jos menetämme tämän yhden, emme voi korvata sitä millään muulla. Se on ainoa laatuaan. Mikä sitten on Jumalan silmissä korvaamatonta?
Perheeseemme syntyy pian toinen lapsi. Tämän äärellä ajatukset kiertyvät useasti ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden ympärille. Ihmettelen, kuinka suuri on elon vimma, kuinka ihmeellistä uuden elämän synty, miten ainutlaatuinen ja omanlainen jokainen syntyvä lapsi; erilainen ja arvokas. Kukaan toinen maailmassa ei pysty häntä korvaamaan. Oma lapsi on hyvä muistutus siitä, kuinka jokainen ihminen on ihme ja uniikki sellaisenaan. Ei hyvyytensä tai tekojensa vuoksi, vaan ihan vain omana itsenään.
Ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden teema on inspiroinut lukemattomia laulunkirjoittajia kautta aikojen. Sopivaa lainausta tähän kirjoitukseen ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Löysin kyllä kauniita sanoja, hempeitä lauseita ja kliseitäkin, mutta en sellaista syvyyttä jonka koen korvaamattomuuteen itselläni liittyvän. Siihen liittyi jotain ihan ikiomaa. Huomasin, että rakkaus ja korvaamattomuus liittyvät aivan olennaisesti toisiinsa. Ja rakkaushan on jotain hyvin henkilökohtaista. Esimerkiksi juuri tuo mainitsemani rakkaus omaa lasta kohtaan läpäisee kaikki mahdolliset tunteet, myös ne, joista ei aiemmin ollut tietoinen. Kun rakastan jotakin, se muuttuu minulle korvaamattomaksi.
Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän, että jokainen ihminen on Jumalan silmissä korvaamaton. Jumalan toinen nimi on Isä ja hän kutsuu meitä, ihmisiä, lapsikseen. Hän rakastaa meitä meidän ainoa laatuisuutemme vuoksi. Menettäessään yhden lapsistaan Hän ei voi korvata sitä millään muulla, koska toista samanlaista ei ole olemassa.
Ehkä kuitenkin lainaan yhden säkeen laululyriikasta tähän loppuun: “Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa, sanon vastaukseksi vaan, että jos ne edes kerran näkis sinut kaikki rupeis uskomaan.”
Sanna Pelvola
