Sukututkija päivystää Sorvalassa – Idylliset mökit ja vanhat talot huokuvat historiaa ja tarinoita

Mitähän se Matti taas on saanut selville? Sorvalan kesänäyttelyn valokuvat ottanut ja historiatiedot koonnut Yrjö Punkari kertoo, että sukututkimustietojen etsimisessä Matti J. Mäkelän tutkimukset ovat olleet korvaamattoman tärkeitä. Kuva: Sanna Suonpää

Narvanmatkantien varrella on komeita maalaistaloja ja toinen toistaan idyllisempiä pikkumökkejä. Kukahan tuossakin on asunut?
Sorvalan kesänäyttely Vesilahden Narvassa esittelee taloja ja mökkejä 14 kilometrin matkalta Suonolasta Keihosiin. Näytteillä on valokuvat noin sadasta asunnosta ja selostukset niiden historiasta.

– Kuvausprojektiin pyrittiin ottamaan pääasiassa iäkkäämpiä asuntoja, koska niiden ympärille on kytkeytynyt sosiaalisesti merkittäviä muistoja, tapahtumia ja persoonia, kertoo valokuvat ottanut ja näyttelyn koonnut kotiseutuneuvos Yrjö Punkari.

Tärkeimpänä tietolähteenä ovat olleet Sorvalan Seniorien keskustelut vuosina 2018–2023. Lisäksi tietoja on metsästetty haastatteluista, kirjoista, asiapapereista ja tietokannoista. Sukututkimustietoja on etsinyt Matti J. Mäkelä.

– Olen yrittänyt selvittää kunkin paikan asukkaat 1900-luvun alussa, ja sen lisäksi olen tutkinut heidän sukutaustojaan. Tästä esimerkiksi näkee, että Sinikka ja Tiina Nopolan isoisä Akseli Nopola oli kotoisin Karinaisista ja isoäiti Anna Nopola Narvasta, Mäkelä esittelee mappiaan.

Narvan koulun opettajat Anna ja Akseli Nopola asuivat eläkkeelle jäätyään hetken Toivolassa, mutta rakennuttivat sitten Jaakkolan ja Tuotannon kaupan väliin Katajarinne-nimisen rakennuksen vuonna 1949. Kuva: Yrjö Punkari

Narvan kansakoulusta pohjasivistyksensä saanut Matti J. Mäkelä pyrkii olemaan paikalla näyttelyn aukioloaikoina ja etsii mielellään sukututkimustietoja kiinnostuneille. Hänen kanssaan näyttelyoppaana päivystää Hilkka Salo Vesilahden Museoyhdistyksestä.

– Toivomme, että ihmiset kiinnostuisivat juuristaan ja ymmärtäisivät, että ei tämä Narvan seutu mitään mettäkulmaa ole. Narvanmatkantie oli jo keskiajalla tärkeä liikenneväylä, ja sitä pitkin on kuljettu kohta parituhatta vuotta, Mäkelä ja Salo muistuttavat.

Näyttelytilana toimiva Sorvala on oma nähtävyytensä sekin. Hirsistä rakennetussa mökissä on punaiseksi maalattu peiterimavuoraus ja musta tervapahvikatto. Sisällä on komeat lankkulattiat ja paljaat hirsiseinät.

Varvari-Jannen kotina ja verstaana toiminut mökki oli vuonna 2017 purku-uhan alla. Rakennuksen historiallisen arvon vuoksi tuli kuitenkin uusi päätös: mökkiä ei saa purkaa eikä sitä saa siirtää minnekään. Sorvala sai jäädä paikalleen, ja se on kunnostettu museoksi ja näyttelytilaksi.

 

Sorvalan kesänäyttely on avoinna Kestintie 1:ssä Vesilahden Narvassa 27.8. saakka lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10.45–13.

Mäkelä-nimisen mökin rakennutti 1940-luvun alussa Salperin Vihtori, joka teki taloissa hevostöitä ja hauskuutti väkeä. Hän vieraili naapureissa ja halusi syödä aina ”ylijäämäruuat”. Vihtori ontui toista jalkaansa ja hänen toinen silmänsä oli lasinen. Kuva: Yrjö Punkari
Vattunen on vanha maatila Kuralassa. Vuonna 1439 Vattusen isäntä oli yhtenä allekirjoittajana Davidin kapinan sitoumusasiakirjassa. Aiemmin Vattunen sijaitsi ryhmäkylässä Kuralanlahden rannalla. Rakennukset poltettiin vuonna 1918, ja nykyinen päärakennus on vuodelta 1922. Kuva: Yrjö Punkari
40 vuotta Narvassa viihtynyt Hilkka Salo (oik.) esittelee Sorvalan arkistoaarteita Pirkko Penttilälle, joka tuli tutustumaan uuteen kesänäyttelyyn. Kuva: Sanna Suonpää
Vesilahtelainen Mauri Penttilä kertoili kotiseutuneuvos Yrjö Punkarille, mitä hän tietää Narvanmatkantien taloista. Kuva: Sanna Suonpää
Sorvalasta tehtiin 1950-luvulla poikien puukäsitöiden verstas. Höyläpenkit kiersivät puutyökaluja täynnä olevan pirtin reunoja. Yksi höyläpenkeistä on edelleen nähtävänä. Nykyisin näyttelytilana toimivan mökin omistaa Vesilahden Museoyhdistys. Kuva: Sanna Suonpää
Sukututkimusta harrastavan Matti J. Mäkelän työpöydällä on tietokone ja mappeja, mutta tutkijan apuvälineistä tärkeimmät, muistilehtiö ja kynä, löytyvät paidan rintataskusta. Kuva: Sanna Suonpää