Loma. Se kauan odotettu, kaivattu ja toivottu asia. Loma on palkinto tehdystä työstä, tauko arjesta, vastapainoa hektiselle ja kiireiselle elämälle sekä ennen kaikkea irtiotto tavanomaisten päivien murheista ja vaatimuksista. Oli kyseessä sitten kesä-, talvi- tai vuosiloma, viikonloppu, opintovapaa saati mikä tahansa breikki, siihen kohdistetaan monenlaisia odotuksia ja liitetään yleisiä mielikuvia. Tärkeänä pidetään esimerkiksi rentoa ja iloista lomafiilistä, joka takaa akkujen latautumisen ja lopulta helpomman palaamisen arkeen. Lomalainen saattaa tehdä piirun tarkkoja suunnitelmia, jotta odotukset varmasti täyttyisivät.
Mikä on siis pahinta, mitä lomalla voi tapahtua? Jokin menee todella pieleen.
Ja niinhän sitten kävikin. Oma lomani ei ollut mikään parhain romanttinen elokuva vaan katastrofaalinen komedia, jossa epäonniset tapahtumat seurasivat toisiaan domino-efektin lailla.
Olin lähtenyt odottavaisin mielin unelmieni matkalle, paikkaan, jossa en ollut aiemmin käynyt ja luonnollisestikin jännitin selviämistä matkasta. Ihmisenä, joka on tottunut asioiden samanlaisena toistumiseen, yllättävät muutokset ovat pahinta, mitä tiedän. Olenkin tottunut valmistautumaan ennakkoon, mutta ihan tätä en silti ollut odottanut. Siinä jäivät helposti kakkoseksi lähtöä edeltäneet huolenaiheet.
Jo ensimmäisenä matkapäivänä henkilöllisyystodistuksia, tärkeitä papereita, rahaa ja maksukortteja hävisi. Reissu ei ollut päättymässä ihan heti ja näkemättä olivat vielä merkittävät matkakohteet. Puhumattakaan konsertista, jonka vuoksi reissuun oli edes lähdetty. Aivoni menivät solmuun, olin vihainen ja ärtynyt, enkä tiennyt, miten seuraavaksi toimia. ”Voih, miksi minä…”, mutisin itku kurkussani.
Eikä vain tämä tragedia vaan myös liian kuuma tai kylmä lämpötila, terveyshuolet, nettiyhteyden puute hädän hetkillä, eksyminen reiteiltä ja puhelimen päätös irtisanoa itsensä, pistivät minut kyllä todella koville. Ei puhettakaan rauhallisesta lomasta! Hektistä ja kiireistä menoa se oli, eikä ylimääräisen jännityksen ehtymistä tarvinnut hetkeäkään pelätä. Mikä kaaos!
Millainen fiilis voi tämmöisen kauhuloman jälkeen edes olla? Kerrassaan fantastinen! Kaikessa siinä kaameudessa oli toki monenlaista epäonnea ja siltikin niin valtavan paljon ihania onnen hetkiä. En ehkä ihan heti lähtisi uudelle matkalle, mutta voi, miten paljon sain nauraa kommelluksille ja iloita suuresti kaikesta pienestä!
Kun asioita ei voinutkaan käsikirjoittaa ennalta, oli vain elettävä tilanteen mukaan ja se oli minulle henkilökohtaisesti hyvin opettavaista. Matka oli oikein merkityksellinen ja kaikki kääntyi lopulta parhain päin, eikä onneksi konserttikaan jäänyt kuulematta.
Vinkkinä siis kaikille lomailijoille: Loma ei voi olla pilalla vain siitä, jos asiat eivät toteudu niin kuin haluaisi. Juuri ne hullut hetket painuvat mielen sopukoihin paremmin kuin yksikään ohjelmoitu museovierailu. Nimenomaan kömmähdyksia muistetaan ja muistellaan yhdessä matkaseuralaisten kanssa vielä pitkään.
Ei auta verrata omaa lomaa johonkin ”huippulomaan”, kun jokainen on uniikki kokemuksensa. Ajatelkaa nyt, miten tylsää sellainenkin olisi, jos kaikki menisi odotusten mukaisesti! EI mene, koska elämää ei voi käsikirjoittaa. Anna kaiken tapahtua ja mene mukana – se on parhaan loman salaisuus.
Suvi Mäkinen
