Korvissani kaikuvat edelleenkin Luontoäidin airueen riipaisevat sanat ”parempaa onnea ensi kerralla”. Näidenkin päivien luonnonkatastrofien – rankkasateiden, tulvien, syklonien, taifuunien, hurrikaanien, maasto- ja metsäpalojen, kivivyöryjen – kurittaessa ihmisiä noiden Nimuen sanojen ääreen on pakko pysähtyä. Tampereen Työväen Teatteri panee kaikkensa likoon keskiviikkona kantaesityksensä saaneessa Pyöreän pöydän ritarit -komediassa. Suuri näyttämö pursuaa fantasiaa kaikille aisteille. Legendaarinen Arthur sävähdyttää niin puhtaalla lapsenuskoisuudellaan kuin arvostusta herättävällä majesteettisuudellaan. Juho Gröndahlin käsikirjoitus ja Linda Wallgrenin ohjaus sekä mestarillinen näyttelijäntyö takaavat ravitsevan teatterituokion.
Nyt Tampereen Työväen Teatteri antaa palaa! Talon koko monipuolinen osaaminen on valjastettu käyttöön. Ammattilaisten laaja joukko tarjoaa runsaudensarvesta yltäkylläisyyteen saakka. Vauraus loistaa kampauksissa, puvuissa ja lavasteissa – kaikessa.
Suuri näyttämö on täynnä elämää.
Talon oma dramaturgi Juho Gröndahl on synnyttänyt älykkäitä yksityiskohtia vilisevän käsikirjoituksen. Teksti on maalailevaa ja nerokasta. Kirjoittaja on hionut luomustaan kuin hiidenkirnu kiveä muotoilemalla sen siloiseksi. Oma osansa sanallisessa ilottelussa ja irrottelussa on myös kirjailijan tekstidramaturgi Hanna Suutelalla. Ensi-iltayleisö huomasi tekstin nyanssit, mistä hersyvät naurunpyrskähdykset kertoivat läpi liki kolmituntisen esityksen ajan.
Gröndahl ja Linda Wallgren todistavat töillään, että Arthurin legendan ympärille voi vieläkin rakentaa jotakin uudenlaista ja puhuttelevaa. Sanoma on erittäin ajankohtainen. Sisältö on asiapitoinen, vaikka komediallisuus höystääkin jutun ydintä.
Koko Pyöreän pöydän ritarit -kattaus osoittaa, että Linda Wallgren on paitsi huimapäinen myös pedantti ohjaaja. Tässä toteutuksessa on häkellyttävän suuri määrä erilaisia juonteita ja tasoja, jotka ohjaaja klaaraa tyylikkäästi. Hänen suoritustaan voi verrata naisten maailman parhaisiin seiväshyppytuloksiin, jotka herättävät suuressa yleisössä ihastelua. Ohjaajavalinta on täysi kymppi.
Wallgren on ehtymätön ideoija, taitava palojen yhdistelijä. Hän osoittaa, miten pieni tarina voi luontevasti saada koko maailmaa syleilevät mittasuhteet. Pyöreän pöydän ritarit -ohjaus on samanaikaisesti kunnianosoitus vuosisatojen ajan koetellulle tarinalle kuin kyvylle seisoa tiukasti jalat maassa.
Ohjaajalla on tahtipuikot ja suitset käsissään. Roolisuoritukset todistavat joukkueeseen puhalletusta hengestä ja voimasta. Harvoin esitys on ensi-illassaan niin valmis kuin Pyöreän pöydän ritarit on.
Musiikki on keskeisessä osassa. Lyriikoista vastannut Juho Gröndahl on teräväkynäinen laulujen riimittäjä. Sävellykset ovat Antti Aution, Paavo Malmbergin ja Jussi-Pekka Parviaisen kesyttämiä.
Koreografi Jenni Nikolajeffin ansiota on, että koko tarina saa liike- ja askelsanastolla jotakin hyvin erityisesti vaikuttavaa näkyväksi.
Lahjakkuutta on ilo kokea
Ohjaaja Linda Wallgrenin käsiohjelmaan kirjoittama lause on täyttä totta. ”Häkellyttävän lahjakkaan ja tinkimättömän työryhmän on ollut ilo seikkailla yhdessä pyöreän pöydän ympärillä”, hän kiteyttää kiitoksensa.
Pyöreän pöydän ritarit -toteutus saa minut nostamaan lakkia ja pokkaamaan syvään jokaiselle tätä näytelmää rakentavalle ammattilaiselle. Paneutuminen, uppoutuminen ja tulkinta ovat parasta A-luokkaa. Säröjä ei ole.
Erityisen arvostukseni osoitan Samuli Mujeelle, Aleksi Kaufmannille, Mika Honkaselle, Pihla Pohjolaiselle, Hiski Vihertörmälle ja Juha-Matti Koskelalle, jotka sukkuloivat käsittämättömällä heittäytymisellä useissa rooleissa. Tällainen meno osoittaa voimakasta paloa niin lajia kuin työtä kohtaan. Sitä sanotaan myös ehdottomaksi rakkaudeksi.
Kaiken keskiössä on kuningas Arthur. Noora Dadu taituroi roolin alkumetreiltä kalkkiviivoille. Hänen majesteettinsa saappaissa tarvitaan huippuunsa viritettyä ilmaisua niin sanallisesti kuin ruumiillisesti. Dadu antaa legendalle inhimillisen olemuksen, johon meidänkin aikamme ihmisten on luontevaa suhtautua. Kerran kuninkaallinen, aina kuninkaallinen.
Miia Selin on kannuksensa hankkinut TTT:n teräksenluja ammattilainen. Tällä kertaa Selin on paljon vartijana noita Merlinin roolissa. Hänen karismansa säteilee viimeiselle penkkiriville asti.
Tätä esitystä tehdään sammumattomalla palolla.
Tekninen toteutus lyö ällikällä
Tampereen Työväen Teatteri tunnetaan korkeasta osaamisen tasostaan ja runsaista voimavaroistaan. Kaikkea on!
Pyöreän pöydän ritarit saa myös teknisen toteutuksen kukoistukseen. Kaikki on ylitsevuotavaa, mutta se on tässä produktiossa perusteltua.
Janne Vasaman suunnittelemista lavasteista kohoaa mystinen fantasiamaailma. Värien ja muotojen kieli syventää sanallista ja kehollista ilmaisua.
Marjaana Mutasen suunnittelemat puvut ovat epookkisia. Mahtipontisuudessaan ne ilmentävät tyylikkäästi jokaisen roolihenkilön asemaa ja voimaa.
Valoilla luodaan tunnelmia, ja niillä korostetaan sanottavaa. Eero Auvinen on luonut valoatmosfäärin, jossa elämän aurinkoiset puolet taivalletaan kirkkaudessa ja synkät hetket lamauttavassa pimeydessä.
Kertomus kouraisee syvältä
Teatterin tehtävä on herättää, ravistaa ja pysäyttää.
Pyöreän pöydän ritarit tekee tuota kaikkea.
Näytelmä kirkastaa vallan monet kasvot. Se piirtää myös sellaiset kasvot, joilla on läsnä inhimillisyys – kuningaskin on tavallinen kuolevainen. Toimikaa niin kuin opetan. Älkää tehkö niin kuin minä.
Kuningas Arthurin keskustelu poikansa Mordredin kanssa on realistisessa absurdiudessaan sekä huvittava että liikuttava. Kissat nostetaan pöydälle. Asiat puhutaan halki. Elämä on.
Nimue heittää lausahduksellaan pähkinän purtavaksi. Maailma luhistuu, katoaa kartalta. ”Parempaa onnea ensi kerralla.”
MATTI PULKKINEN
