Yhdessä me liian yksinäiset

”Yksin oot sinä ihminen – kaiken keskellä yksin.

Yksin syntynyt oot – yksin sä lähtevä oot

…Ainoa uskollinen on oma varjosi vain” (V:A:Koskenniemi)

Jos tunnet olevasi yksinäinen, se on oire siitä, että kaipaat seuraa. Aivotutkijoiden mielestä yksinäisyyden kokemus on ihmiselle vaaratilanne, koska ihminen on laumasielu ja lauman ulkopuolelle jääminen merkitsee aina vaaraa ja ulkopuolista uhkaa.

Yksinäisyys tai sen tunne voi johtua myös elämäntilanteen muutoksesta (muutto, puolison kuolema, avioero) ja tällöin on aina syytä hakeutua johonkin ryhmään josta saa tukea uuteen elämänvaiheeseen. Toisaalta sosiaalisen verkoston puute voi aiheuttaa ahdistusta. Kotiseurakunnallasi on tarjolla useita toimintamuotoja, joihin tutustumalla ja mukaan rohkeasti tulemalla pääset mukaan toimivaan ja lämpimään yhteisöön, missä ystävyyttä vaalitaan.

Yksinolo ei tarkoita aina yksinäisyyttä, onhan Suomessa Tilastokeskuksen mukaan 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Tosin emme ole tottuneet tiiviiseen yhteisöllisyyteen kuten esimerkiksi afrikkalaiset ja aasialaiset, missä yhteisön merkitys on yksilön merkitystä suurempi. Jos siellä yksilö suljetaan yhteisön ulkopuolelle, se merkitsee että hän on kuollut tälle yhteisölle.

Huolestuttavana pidän vanhusten, joilla ei ole läheisiä asuinpaikkakunnalla ,yksinäisyyttä. Heillä saattaa olla oman terveystilanteensa aiheuttamia rajoitteita aktiivisen verkoston luomiseen. Tässä tilanteessa kannattaisi nojautua eri vapaaehtoisjärjestöjen apuun – kuten SPR:n ystävätoimintaan.

Ihmisen yksinäisyyden tunne ehkä myös korostuu verrattaessa ihmisen varsin lyhyttä elämää maailmankaikkeuteen ja ikuisuuteen .
Hyvä keino on hyväksyä itsensä ja olla itsensä paras kaveri – näin saa varmasti myös muita kavereita ja voi olla heille tärkeä ja rakastettu ystävä.

Kari Tolonen

Lempäälän seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja