Näyttelijä Minna Koskela on suvereeni Hyacinth Bucket. Koko kehonsa ja persoonansa pääroolissa likoon laittava konkari varmistaa tinkimättömällä näyttelijäntyöllään, että katsojat näkevät juuri sitä, mitä he ovat saapuneet katsomaan. Koskelan Bucket on kuin tornado. Hän pyrähtää paikalle, ja hänen karismaattinen olemuksensa täyttää tilan kuin tilan. Koskelan panos on merkittävä. Tästä naisesta on jo tullut Suomen Bukee.
Ensi-iltayleisö aurasi maineikasta tietä Pokka pitää -komedialle. Katsojat elivät mukana ensimmäisen puoliajan ensi minuuteista lähtien. Esitys koukutti ihmiset lujasti, joten näyttelijöiden ja teatterivieraiden vuorovaikutus syveni syvenemistään koko runsaan kaksituntisen näytelmän ajan.
Tampereen Komediateatteri todistaa tällä tuotannollaan olevansa komedian kärkiesittäjä maassamme. Omalle leipälajille omistautuminen kantaa hedelmää.
Elstelän suomennos on herkullinen
Jälleen kerran päähuomioni kiinnittyy tekstiin. Roolihenkilöiden sähäkkä sanailu on jo tuttua televisiosarjasta, jota suomalaiset ovat rakastaneet yhtä palavasti kuin vaikkapa kotimaista Tankki täyteen -tykitystä.
Britit taitavat komedian, se on heillä geeneissä. Roy Clarken käsikirjoitus rakentuu rehevälle replikoinnille. Naseville heitoille. Herkullisille piikeille. Tunteiden hekumalle.
Joel Elstelä on neropatti sanansäilän käyttäjänä. Hänen suomennoksensa sisältää kaikki mahdolliset kielellisen mausteet. Ilmaisu on runsasta ja värikästä. Se on kielenviljelyn melodista juhlaa. Suorastaan huikean älykästä on Elstelän taito pujautella esimerkiksi Hyacinth Bucketin vuorosanoihin savolaista sananrieskaa. Teksti on kuin herkintä musiikkia tarkalle korvalle.
Rissasen ohjaus on napakka
Timo Rissanen ei ole ensimmäistä kertaa kyyditsemässä Hyacinth Bucketia, Emmetiä, Daisyä, Rosea, Elizabethia, Onslow’ta ja Millyä. Ohjaajalle teos ja sen esittäjät ovat jo hyvin tuttuja Imatran produktiosta. Rissanen onkin turvallisella kotikentällä, kun hän marssittaa komedian hersyvät tyypit Tampereen Komediateatterin näyttämölle.
Rissanen on hionut työryhmänsä kanssa esityksen valmiiksi paketiksi, luontevaksi kokonaisuudeksi. Rytmit ovat kunnossa. Tahdit lujasti hallussa. Näytelmä on kestoltaan napakka. Tarina etenee kuin Meksikon pikajuna.
Roolitus on napakymppi
Minna Koskela päärooleineen on osaavassa joukossa. Nyt on aitoa joukkuehenkeä ja lujaa tiimityöskentelyä. Koskela valloittaa Hyacint Bucketin sähäkässä osassa. Koskela on komediantti. Hänen ilmaisutaitonsa ja -voimansa takaavat, että Bucketin kuninkaallinen elinvoima kumottaa katsomon taimmalle penkkiriville saakka. Koskela on suorastaan akrobaattinen esiintymisen vimmassaan.
Jari Ahola on loistava valinta Emmetin rooliin. Noheva näyttelijä nousee tunteikkaalla roolityöllään koko esityksen kulmakiveksi. Hänellä on tiukasti ohjakset kourissaan, kun hän johtaa varsin villiä teatteriseuruettaan. Ahola on ilmeilyn mestari.
Leena Rousti Daisyna ja Aku Sajakorpi Onslow’na virittävät parisuhteensa kielet vireeseen, jossa on jo alasointuja. Pariskunnan välillä on siteitä, mutta tunteet eivät roihua molempiin suuntiin. Näytelmäpiirissä he kantavat kortensa kunniakkaasti kekoon, vaikka yksityiselämässä lakanat eivät pöllyä. Rousti laittaa koko ruumiinsa peliin. Sajakorpi on lyömätön mukavuutta rakastavana Onslowina.
Rosen rooli on kyltymättömän seksinälän siivittämä. Hanna Gibson vetää osan erotiikkaa tihkuen. Kyseessä on taitolaji, ettei ryöpsähdetä mauttomuuden puolelle.
Merja Koivulan Liz on se tuttu säikky, kiltti Elizabeth, joka tasapainoilee Emmet-veljensä ja Hyacinth-ystävänsä välissä.
Jere Riihinen parantaa juoksuaan vuosi vuodelta. Nyt tämä monitaituri tekee napakymppisuorituksen herra Milsonina. Riihisen ansiot yleisön huvituttajana ovat nyt korkeimmassa luokassa.
Teatteri on parhaimmillaan, kun näyttelijät täyttävät estradin. Pokka pitää -toteutuksessa ammattilaiset pitävät huolen siitä, että meno on hulvatonta. Mehän haluamme kokea Hyacinth Bucketin pyörremyrskymäisyyden. Puhumattakaan hänen läheistensä lennokkaasta menosta.
Riemukkaassa komediassa on aina hykerryttäviä tilanteita ja nasevaa sanailua. Nyt on!
Oskari Löytösen lavastus on nasevan niukka. Katsoja oivaltaa, että liikutaan brittikuvioissa.
Nick Ingmanin teemamusiikki vahvistaa Bucketin maailmaa.
MATTI PULKKINEN
