Hiljaisia hetkiä: Jumalan kämmenellä

”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

 

Tämä Pirkko Halosen lasten virsi on jäänyt mieleeni lapsuuteni kerhovuosilta. Kerhon tädit, Anneli ja Seija, olivat ison lapsiryhmän taiturimaiset, turvalliset ohjaajat. Tuokiot oli suunniteltu harkiten ja sydämellä alusta loppuun. Tuokiot sisälsivät sopivassa suhteessa leikkiä, laulua, liikettä, kuvaelmia, rukouksia, askartelua ja evästauon. Nenässäni tunnen vieläkin elävästi mustan viinimarjamehun tuoksun, kun pienestä, punaisesta eväspullosta sitä join.

Kerhossa lapsiryhmä lauloi ilolla ja useimpiin lauluihin liittyi sopivasti kuvaavat liikkeet. Jos ei osannut laulun sanoja, pystyi osallistumaan vallan mainiosti liikkeellä eikä tarvinnut jäädä taka-alalle. Laululeikit olivatkin meidän kerhossa kovin toivottuja. Niitä toistettiin usein ja varmasti monet oppivat ne ajan kuluessa, jotkut hitaammin ja toiset nopeammin.

Nämä kerhossa lauletut laulut ovat luoneet pohjaa ajatukselle siitä, että minua kannatellaan, suojellaan ja varjellaan minne kulkuni suuntaankin. Saan olla sellainen kuin olen ja minua arvostetaan juuri tällaisena, omana itsenä. Lasten virren ensimmäisen säkeistön viimeiseksi lauseeksi voisi sopia myös ”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole arvoton.”

Myös lapseni ovat päässeet osallistumaan seurakunnan kerhoon ja idearikkaiden ohjaajien ohjaukseen. Tosin näin aikuisena minulla on lasteni kerhoajasta hieman erilainen, arkinen muistikuva. Lähinnä muistuu mieleen kiireinen aamu, jotta ehdimme ajoissa paikalle, eväät mukana ja vaatteet kaikilla suurin piirtein oikeinpäin päällä. Kummallista kyllä omasta lapsuudesta en muista kiirettä, vaikka kädet täynnä tekemistä omallakin äidilläni on ollut.

Olen monin tavoin kiitollinen seurakunnan kerhosta ja lasten virsistä, joista pieni ja vähän isompikin ihminen voi saada iloa, rohkaisua ja voimaa päiväänsä.

”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

 

Paula Eloranta