Kevään 1948 uhka oli Vapaussodan Perinneyhdistyksen tämänvuotisen esitelmäsarjan aiheena. Professori Kimmo Rentola esitelmöi aiheesta Manttaalitalolla 26.10. Voidaksemme ymmärtää minkälainen vaara uhkasi Suomea, täytyy aluksi selvittää taustoja.
Talvisota oli Neuvostoliitolle järkytys. He eivät odottaneet vastarintaa. Sodan kokemus sai Moskovan kunnioittamaan Suomea, koska Suomen puolelta pistettiin hanttiin. Suomelle taas sodan kokemus toi itsetuntoa, oli kyky ja halu puolustautua.
Sodan jälkeen Karjala luovutettiin tyhjänä ilman väestöä. Ei ole tiedossa, kuka uskalsi kertoa Josif Stalinille, ettei siellä ole ketään. Stalin oli jo ehtinyt nimittää paatuneen murhamiehen salaisen poliisin päälliköksi Viipuriin. Keväällä 1944 Stalin sanoi omilleen, suomalaiset horjuvat, eivät ole samoja kuin ennen (tarkoitti talvisotaa). Mutta tämä oli aliarviointia.
Suomen poliittinen ilmapiiri oli jyrkästi kommunisteja vastaan. Sodan jälkeen kommunistit pääsivät käyttämään valtaa. Kun Neuvostoliitto ei asein saanut Suomea kontrolliinsa, toimittiin toisin. Neuvostoliitto neuvoi piilosta ja vankilasta esiin tulleita kommunisteja hakeutumaan virkoihin ja toimimaan oikeistoa vastaan. Kevään 1945 vaalien jälkeen neuvo oli saada sisäministerin paikka, jonka Yrjö Leino sitten saikin. Leinon ajamilla nimityksillä Valtiollinen poliisi siirtyi kommunistien käsiin, tuli punainen Valpo. Neuvostoliitto luuli, jos salainen poliisi on SKP:n ohjaama, maa on sen hallinnassa. Suomessa vaan ei näin käynytkään.
Vuonna 1947 liittoutuneiden välit alkoivat säröillä ja kylmä sota oli alkamassa. Saksan kysymys oli umpikujassa. Neuvostoliiton piti äkkiä saada aikaan itselleen edullisia sotilassopimuksia. Kohteina olivat Suomi, Unkari ja Romania. Suomen asema oli edellä mainittuihin maihin erilainen. Suomalaisten itsepäinen vastarinta oli tunnettu samoin tosiasia, että tämä itsepäisyys saattaisi myöhemminkin toteutua.
Haasteellista venäläisille oli suomalaisten kyky sopia, tehdä kompromisseja sekä tarvittaessa olla myöntyväinen. Näillä keinoilla haluttiin välttää kansallinen itsemurha, mikä olisi tarkoittanut maan joutumista Neuvostoliiton täydelliseen kontrolliin kansandemokratiaksi.
Stalin lähetti helmikuussa 1948 kirjeen, jossa ehdotti sotilasliittoa (yya-sopimus) Suomen kanssa. Mallina olivat Unkarin ja Romanian kanssa tehdyt sopimukset. Teksti ei ollut suomalaisten mieleen. Presidentti Juho Kusti Paasikivi onnistui pelaamaan aikaa neuvottelemalla, kuulemalla eduskuntaa ja samalla näyttääkseen Suomen järjestelmän luonnetta lainsäädännössä eli miten täällä asioista päätetään. Sopimus saatiin peloista huolimatta Suomelle jotenkin siedettäväksi, se koski vain Suomen aluetta.
Neuvostoliitto halusi varmistaa, ettei Suomen kautta tulisi sotilaallista hyökkäystä sitä vastaan. Sopimuksessa ei ollut velvoitteita koordinoida sitä ulkopolitiikkaan. Stalinin kannalta sopimus ei ollut lopullinen, vaan sitä voitaisiin koetella tilanteen tullen. Mainittakoon, että Unkari ja Romania olivat tehneet sopimukset Neuvostoliiton kanssa juuri niin kuin Stalin oli esittänyt. Allekirjoitus oli kestänyt 15 minuuttia. Suomen saamassa sopimuksessa oli jo valmiina Stalinin allekirjoitus.
Paasikivi ymmärsi, että nyt ollaan viimeisellä rajalla ja sopimus on hyväksyttävä. Suomalaisten keskinäisten neuvottelujen jälkeen Paasikivi allekirjoitti yya-sopimuksen 6.4.1948. Tämä oli suunnitelma A Suomen suhteen. Mikäli tämä ei olisi onnistunut, oli vielä olemassa suunnitelma B.
Tämän varasuunnitelma B:n mukaan Suomessa pitäisi tehdä vallankumous. Aseisiin oli tarkoitus tarttua, maassa oli salaista aseellista liikehdintää. Kommunistit hoitivat käytännön järjestelyt ja Neuvostoliitto auttoi. Ministeri Yrjö Leino (skp.) varoitti huhtikuussa kenraali Aarne Sihvoa ja armeija tiesi olla varuillaan. Suunniteltu aloituspäivä 26/27.4 raukesi. Tilanne oli jo ohi, yya-sopimus oli allekirjoitettu Suomen osalta. Suunnitelmat A ja B saatiin hoidetuksi, voitiin siirtyä kesän eduskuntavaaleihin.
Neuvostoliitto oli aktiivinen vaikuttaja kommunistien tueksi vaalityössä. Professori Rentola kertoi erään esimerkin Moskovassa laaditusta lentolehtisestä, mitä oli tarkoitus jakaa Suomessa. Siinä suomalainen oikeisto syyttää bolsevikkeja suomalaisten pilkkaamisesta ja nöyryyttämisestä. Ajatus oli se, että kun kommunistit voittavat vaalit tätä tekstiä voidaan käyttää oikeistoa vastaan ja pidättää heidät. Oikeata disinformaatiota.
Kävi kuitenkin niin, että kommunistit hävisivät vaalit ja menettivät 11 paikkaa eduskunnassa. Vaalien jälkeen muodostetussa hallituksessa tuli ministereiksi henkilöitä, jotka olivat olleet pidätyslistalla. Näiden kohujen keskellä Paasikivi teki havainnon, että juuri nyt Berliinin ja Jugoslavian tapahtumat olivat puhjenneet kriiseiksi eikä Moskovalla ollut aikaa tehdä meille pahaa.
Valtiollinen poliisi punainen Valpo lakkautettiin lokakuussa 1948. Vanha Vjatsheslav Molotov totesi suomalaisista, ettei heitä kannattanut kokonaan alistaa. Ovat niin itsepäistä kansaa, olisi saatu ainainen haava Neuvostoliiton kylkeen.
Mirja Miettinen
