Päätöksentekijöiden yleinen tapa on kertoa julkisuudessa olevansa syvästi huolestunut kulloinkin ajankohtaisesta ongelmasta. Se kuuluu heidän hommaansa. Valitettavasti tuollaiset otsanrypistelyt eivät johda mihinkään. Seuraavalla viikolla tulee esiin taas uusi huolenaihe ja edellinen unohtuu.
Viime viikolla julkaistiin tuoreimmat Pisa-tulokset. Jo etukäteen aavisteltiin, että huono suunta jatkuisi. Alamäen jyrkkyys muistuttaa kohta Pisan vinon tornin seinää. Pisa-tuloksilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä italialaisen kaupungin kanssa, vaan nimi on lyhenne opiskelijoiden kansainvälisen arviointiohjelman englanninkielisestä nimestä Programme for International Student Assessment.
Taas vastuuhenkilöt esittivät huolensa tilanteesta, mutta niistä puheista on valovuosien matka siihen, että toteutettaisiin jotain korjaavia toimenpiteitä. Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä pyöritteli asiaa blogissaan ja totesi tulosten heijastelevan koko yhteiskunnan muutoksia. Kuulostaa siltä, että mitään rivakoita toimenpiteitä ei ole odotettavissa.
Viime viikolla huonoja oppimistuloksia käsiteltiin A-studiossa. Paikalla oli matematiikan opettaja, oppimistuloksia selvittänyt tutkija, yrityselämän edustaja ja lisäksi vastuullinen virkamies opetushallituksesta. Kolmen ensimmäisen viesti oli selvä: opetuksessa on palattava perusasioihin.
Sen sijaan opetushallituksen edustaja suhtautui muiden mielipiteisiin jähmeästi. Hänellä ei tainnut olla minkäänlaista kosketuspintaa todelliseen elämään, ja ehkä juuri siksi hän tyytyi jarrumiehen rooliin. Hän totesi jotain sen suuntaista, että muutokset ovat pitkiä prosesseja ja asioita pitää nyt vain selvitellä. Juontaja vielä kysyi häneltä, onko opetushallitus jo ryhtynyt johonkin toimenpiteisiin, ja vastaus oli tietysti että ei.
Opetushallituksen toimenpiteitä saadaan siis odottaa. Siellä ei ole helppoa myöntää omia virheitään. Heitä ei tunnu haittaavan, että nykyinen peruskoulu on vain haalea varjo vuosituhannen alun koulusta. Silloin Suomen koulujärjestelmää ihasteltiin ympäri maailmaa. Meitä tavallisia ihmisiä suorastaan pelottaa ajatus, että peruskoulusta päässeillä ei ole riittäviä valmiuksia selvitä elämässään, jatko-opiskelusta puhumattakaan.
Tutkijat ovat jo pitkään tehneet ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi digitekniikan liiallisesta käytöstä olisi kouluissa luovuttava. Kirjat ja muu paperinen oppimisaineisto ovat osoittautuneet sittenkin ylivertaisiksi, kun halutaan lasten ihan oikeasti oppivan lukemaan ja kirjoittamaan.
Toivottavasti kouluissa uskalletaan heittää romukoppaan myös opetussuunnitelmauudistusten mukanaan tuomat itseohjautuvuuden vaatimukset sekä kaikenlaiset uudet ja meluisat oppimisympäristöt. Toisin sanoen, nyt pitää ottaa muutama askel taaksepäin, ja kaiken lisäksi kiireesti. Kaikista oppimista häiritsevistä asioista on päästävä eroon. Yksi sellainen on kännyköiden pitäminen mukana luokassa.
Joidenkin mielestä se asia ei ole yksinkertainen. Miten niin? Kännykät pois tunnin ajaksi ja sillä siisti.
Lääkäriliitto vastustaa opiskelupaikkojen lisäystä.
Syy on selvä, lisätarjonta heikentää palkka-asemaa.
Piikki on LVS:n kolumnistinimi, jolle toimitus on antanut lähdesuojan
