Jeesuksen myötä alkoi uuden ihmiskunnan aika. Se, mikä kuului vanhaan aikakauteen, sai jäädä unholaan. Ehkäpä Jumalan tarkoitus ja huippuajatus olikin juuri se, miltä kaikki ulospäin näytti. Ehkäpä se olikin tarkoitettu, että Jeesus syntyy tuon köyhän teinikäisen Marian aviottomaksi lapseksi ja – PISTE! Marian vierelle onneksi löytyi äärimmäisen myötätuntoinen ja turvallinen vanhempi mies nimeltä Joosef. Kaikki vaikuttaa näin ollen aluksi yhden tuntemattoman Maria-nimisen tytön onnettomalta ihmiskohtalolta. Samoin oli käynyt lukemattomalle määrälle hänen kohtalotovereitaan ennen häntä ja tulisi käymään myös hänen jälkeensä. Eikö siis mitään uutta auringon alla?
Kristikunnan historiassa olemme liikaa tuhlanneet voimavaroja Jumalan määrittelyyn. On riidelty Jumalan kolminaisuudesta ja Jeesuksen jumalallisesta ja inhimillisestä olemuksesta. Uskonnon ja Jumalan nimissä on käyty pyhiä sotia ja tehty ristiretkiä, joissa on ”vihitty tuhon omaksi” liian monia toisinuskovia tai muuten liian erilaisiksi määriteltyjä ihmisiä. Eihän Jumalan pitänyt olla ihmisen kuva vaan päinvastoin.
Jeesus puhui ihan erilaisesta Jumalasta (1 Joh. 4:16-18). Jeesus ei tullut tänne perustamaan uutta uskontoa eikä mitään poliittista yhteiskunnallista liikettä. Me ihmiset olemme halunneet perustaa ne uskonnot monimutkaisine oppijärjestelmineen, jotta voisimme ryhtyä Jumalan asianhoitajiksi ja tietää asiat paremmin toisten ihmisten ja Jumalankin puolesta. Kun Jumala tuntuu olevan niin hiljaa, me ihmiset kyllä jaksamme huutaa ja julistaa miten asiat ovat – Jumalan kanssa tai ilman Jumalaa.
Yhtäkään kirjaa Jeesus ei elämänsä aikana kirjoittanut, vaikka toki hän osasi kirjoittaa ja lukea. Miksiköhän? Hän varmaankin toivoi sydämestään, että me ihmiset oikeassa olemisen ja tulkintakiistojen sijaan keskittyisimme elämään ja ihmiseksi sekä ihmisenä kasvamiseen!
Jeesus halusi kertoa meille sen olennaisimman: Muistakaa se ihmisen näköinen ja kokoinen ja antakaa niiden Jumalan kokoisten asioiden olla. Jeesus, Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja eli Ihmisen Pojan elämän. Hän oli ihmisyyden tien kulkija, jotta mekin voisimme löytää perille. Jeesuksen testamenttina meille ovat hänen sanansa ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä… jotta maailma uskoisi…”.
Joulun sanoma tänä jouluna on, että niin kauan on toivoa, kun on joku, joka rakastaa ja on joku, joka kaipaa tulla rakastetuksi. Me ihmiset olemme Jumalan Toivo tässä maailmassa.
Jeesus toi maailmaan Valon, jota ei viha ja katkeruus voi sammuttaa. Siellä, missä on rakkautta, siellä ei ole enää pelkoa. Rakkaus ja Toivo kulkevat rinnakkain. ” Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus” (Jes. 9:1).
Siis Valoa kohti… tänäkin jouluna ja jokaisena päivänä joulun jälkeen! Toivotellen.
KirkkoHarri Vesilahdesta
