Säijänselän ja Pyhäjärven talviset merikotkakertymät on jo maanlaajuinen kuuluisuus, kuten Ahtialanjärvikin pesimäaikana. Molemmat hyvää luontomainosta ja tunnettavuutta Lempäälälle ja Vesilahdelle. Lintumies sanoisi: Parasta näissä kunnissa!
Lauantaina 10. helmikuuta Tampereen Valokuvausseura päätti ikuistaa Säijänselällä partioivia merikotkia, jotka kalastajien jättökalat ja perkuut saavat pysyttäytymään Säijänmeren jäälakeudella, kuten muillakin Pyhäjärven selillä. Seuraavaksi Säijänselän merikotkia käy seuraamassa ja laskemassa Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys 17. helmikuuta .
Säijän rannassa Tapani Piippo valmisteli kahdeksan kuvaajan jääretkeä piirtämällä hangelle kotkien tapaamispaikat ja nuotit, miten kotkia lähestytään hiljaa saarten takaa. Kotkien ruokailua ei saa häiritä, eikä liian lähelle mennä kuvaamaan.
Ryhmällä oli ahkiot täynnä jalustaa ja toinen toistaan komeampaa putkea. Kuvat eivät ainakaan kalustosta jäisi kiinni. Eikä kylmyys, – 24 astetta, innostusta estänyt. Aurinko paistoi kauniisti ja päivällä oli luvassa lämpöisempää. Pääasia oli, ettei tuullut. Silloin Säijänmeri jäisi monelta väliin.
Ennen jäälle lähtöä Pekka Rintamaa, paikallinen Säijän kalastaja saapui selältä mönkijällä ja totesi katetun pöydän perkeitä odottavan kotkia, jotka saapuvat kalapaikoille yleensä puolen päivän aikaan. Aamulla on hiljaista, mutta korpit olivat jo paikalla ja ilmoittavat raakunallaan kotkille, minne kannattaa lentää.
– Niistä kuusi lenteli Palhon nokassa ja pari oli Kuivasluotojen lähellä. Kotkat ei oikein liiku noin kovilla pakkasilla, siivet varmaankin jäätävät.
– Ammattikalastajia ei myöskään näkynyt Säijän selällä, sitä vastoin siellä oli kelkkailijoita ja motoristeja, jotka osaltaan aiheuttivat häiriötä kotkille. Mutta seuraavana päivänä kaveri kävi katsomassa kotkatilannetta ja silloin hän näki 20–30 kotkaa, Tapani Piippo kertoi.
Valokuvausryhmä käy uudelleen sunnuntaina 18. helmikuuta kuvausretkellä Säijänselällä.
Pekka Rintamaa on jo parikymmentä vuotta seurannut Säijänselän ja Pyhäjärven merikotkia, jotka on tulleet varsin tutuiksi. Myös kotkille kalamies mönkijöineen on tuttu, jota ei tarvitse paeta.
– Ne ovat lähes kesyjä minulle, mutta muita kaikkoavat, mies kertoi.
Merikotka on oppivainen laji, kuten variskin. Samalla järvenselällä tulee tehtyä tärkeitä havaintoja, kuten Palhon suuntaan saalista kantava meko, minkä Rintamaa havaitsi.
– Varmaan sillä on pesä Palhon suunnassa, mies aivan oikein päätteli.
Tänä talvena merikotkia on tavattu Tapani Piipon mukaan 49, mutta merikotkien määrä on tosiasiassa suurempi niiden liikkuessa ja vaihtaessa paikkaa laajalti. Säijänselällä ja Sorvanselällä nähdään kymmeniä mekoja erityisesti Vapalon saaren tienoilla, jossa on paljon verkkokalastusta. Oma ryhmänsä on Kuloveden ja Rautaveden merikotkat.
Merikotkat tulevat laajalta alueelta Pyhäjärven selille, mutta Lempäälän ja Vesilahden pesivät merikotkat ovat jo reviireillään, lentävät soidinta selkien yllä ja aloittavat pian munintansa varhaisina pesijöinä. Viime vuonna Vesilahdessa merikotkalla oli kaksi pesintää Lempäälän vakiparin siirryttyä Vesilahden puolelle.
Olli Ahonen kuvasi 30. tammikuuta värirenkaallisen merikotkan, joka Luomuksen tiedostojen mukaan oli rengastettu 7.7.2018 Lapissa. Ikää kotkalla oli jo 6 vuotta ja 7 kuukautta, eli pesivä lintu.
Jouni Riihimäen riistakamera tallensi Kulovedellä 24.1. 2024 kuuden merikotkan ryhmän, joista yhdellä oli värirenkaat jaloissa. Lintu oli rengastettu pesäpoikasena Satakunnassa 23.5.2017 eli kotka oli 6 vuotta 8 kuukautta vanha ja todennäköisesti Nokialla pesivä lintu. Nokian ensimmäinen merikotkan pesintä varmistui viime kesänä. Koko Pirkanmaan ensimmäinen merikotkan pesintä todettiin Vesilahdessa vuonna 2015.
Keijo Ruuskanen on värirengastanut viime vuodet Lempäälässä ja Vesilahdessa pesineiden merikotkien poikaset ja mielenkiinnolla odotetaan niistä rengaslöytöjä, minne poikaset suuntautuvat pesinnän jälkeen.
