Tulevan ammatin valinta kipristelee monilla mielissä näin yhteishaun aikaan. Joillekin valinta on itsestään selvä, jotkut kipuilevat parin vaihtoehdon välillä ja toisille haaveammatti on yhä täysi mysteeri.
Muistan itse lukiolaisena haaveilleeni kirjailijan urasta, mutta en tiennyt, miten sellaiselle hakeudutaan. Tekniikkakin kiinnosti ja sen hakukaavio oli selkeä, niinpä suuntasin sille tielle. Viihdyin todella hyvin alan opinnoissa ja työ magneettikuvauslaitteen RF-suunnittelijana oli minulle kuin unelmieni täyttymys. Silti puskasta iski unelma, jonka en koskaan ollut kuvitellut olevan minua varten. Halusin kokeilla kotiäitiyttä ja tiesin, että sitä unelmaa olisi paha lykätä, sillä lapseni olivat pieniä silloin. Ennakko-odotusteni vastaisesti viihdyin kotiäitinäkin loistavasti.
Yksi vanhemmuuden parhaista puolista on mielestäni mahdollisuus keskustella lasten kanssa ja seurata heidän kasvuaan ja unelmointiaan, haaveiden pysymistä tai vaihtumista.
Meillä yksi lapsista puhui politiikkaa jo alakoulussa. Nyt parikymppisenä hallintotieteiden opiskelijana hänellä on jo yli kymmenen vuoden muistot maailman poliittisista tapahtumista, vaikka hän vasta pääsi äänestämään ensimmäisissä presidentinvaaleissaan.
Lapsillani on ollut kiinnostusta myös esimerkiksi kirjoittamiseen, tekniikkaan, musiikkiin, rakenteluun, rautateihin, sisustamiseen ja avaruuteen. Niistä kaikista olen oppinut heiltä paljon.
Yksi halusi iltasadun tilalle usein iltafaktan ja aina uutta monisatasivuista avaruuskirjaa aloittaessani kuvittelin, ettei kakkosluokkalainen jaksa kuunnella siitä kymmentäkään sivua. Kahden kuukauden jälkeen olin sitten lukenut hänelle jokaisen sivun kuvatekstejä myöten.
Kerran sama lapsi puuskahti, että olisi ihanaa, kun olisi koulu missä voisi opiskella avaruutta. Muistan yhä sen yhdeksänvuotiaan innostuneen ilmeen, kun kerroin hänelle yliopiston avaruusfysiikan linjasta. Ja sen, kun sisustuksesta innostunut lapsi kuuli, että sisustussuunnittelija on oikea ammatti.
– Siis saisi sisustaa joka päivä ja joku vielä maksaisi siitä!, lapsi haltioitui. Vaikka mikään työ ei taida olla aina vain mukavaa, voi se parhaimmillaan olla juuri tuota.
Lähimenneisyydestä ei muistu mieleeni vuotta, jolloin kukaan laumastani ei olisi osallistunut yhteishakuun. Tänä vuonna meillä jännätään kolmannen asteen hakua. Rumpali soittaa yhä päivittäin, mutta pyrkii silti opiskelemaan tekniikan alalle. Hänellä on vuosien saatossa mennyt vaihtoon ainakin unelmat joulutontun ja kuoroukon urista.
Onneksi unelmiaan voi vaihtaa. Onneksi voi myös löytää uusia unelmia tai palata vanhoihin jo kerran sivuutettuihin. Kun abini näihin aikoihin valitsee yhteishakuun unelmiensa opiskelupaikkaa, tämä äiti viimeistelee esikoisromaaniaan. Kirja ilmestyy samoihin aikoihin yhteishaun tulosten kanssa, edessä on taas monella tapaa unelmien kesä.
Tiina Harvia
Toisen asteen yhteishaku on 20.2.-19.3. ja kolmannen asteen yhteishaku 13.3.-27.3.
