Se oli koittanut, päivä jolloin me vanhemmat saimme luvan kanssa dumpata lapsen mummulle ja papalle. Siitä auto kohti etelää ja lomalle. Koska olen Espoosta lähtöisin julistin tietysti tietäväni reitit perille ja voivani paikan päällä pitää esittelyjä aina ohittaessamme jonkin merkittävän asian. Todellisuudessa navigaattori lyötiin päälle heti Hämeenlinnan jälkeen ja tasaisesti 10 min. välein varmistin ettei vielä tarvinnut poistua seuraavalta rampilta. Ja emäntä kärsivällisesti totesi jatka samalla tiellä 87 km, jatka 70 km jne. Puolustauduin että en ollut kulkenut kohteessa kuin bussilla ja metrolla ja nehän menevät ihan eri reittejä.
Saavuimme Pasilaan, auto parkkihalliin, oma vaihde vapaalle ja tölkin sihahdus. Perheen isänä juon alkoholia sen 1–2 kertaa vuodessa ja kun juodaan niin juodaan. Nyt oli tiedossa tutun synttärijuhlat. Alkoholia koneeseen ja tälläytymään iltaa varten. Promillet nousivat ja pätemisen tarve kasvoi. Koska olen pääkaupunkiseudulta kotoisin julistin tietäväni parhaat siirtymäreitit. Valitsimme mukavuudenhaluisina taksin vaikka alueen takseista on paljon mielipiteitä. Mahdollisesti trooppista lähtöperää ollut kuskimme Ishmael toivotti huuvat päävät ja kysyi mihin yritetään mennä. Lievän kielimuurin ansiosta päädyimme hieman hutiin. Ishmael totesi paskapaskapaska ja minä opastin taksimme puhelimeni avulla kohteeseen.
Kohde jossa noin 100 hlön oli tarkoitus juoda, päihtyä ja juhlia oli taidegalleria. Tiedostan nykynuorison olevan vastuullisempia juomisensa suhteen. Oma sukupolveni kun yleensä juhli umpihirsimökissä tai pommisuojassa minimoidakseen haaverit ulkopuolisille. Koska en jaksanut alkaa raahaamaan mitään lonkerolavaa mukana niin päädyin 0.5 l salmaripulloon, ajattelin tissutella sen hissuksiin illan aikana. Kuitenkin 40 min. päästä joku oli jo juonut pullon tyhjäksi. Onneksi baaritiskillä oli itsepalvelu ja saatoin tehdä kossuginipaukkuja kahdella kelluvalla puolukalla. Bändin lähdettyä tauolle lähdin pyrkimään lavalle vetämään kevyttä sooloa. Onneksi tasapaino ei riittänyt. Promillet olivat nousseet ja julistin omistavani vähintään puoli Eurooppaa ja pyrkiväni seuraavaksi presidentiksi kunhan Allu saa 12 vuoden pestinsä lusittua.
Aamulla sitten olin enimmäkseen eduskunnan kyselytunnilla. Köllöttelin torkkupeittoni alla, aika ajoin havahduin ja joku tivasi minulta asioita. Pahoittelin toimintaani, koitin sovitella ja äänestää yhtenevän linjauksen mukaan. Olin ylpeä että olin päässyt takaisin hotelliin enkä ollut kaatunut kertaakaan jäisillä kaduilla pikkukengillä. Toki kyynärpää oli hieman arka ja housujen toinen kankku oli hieman ravassa ja edelleen kostea. Ehkä kaaduin, ehkä en.
Nyt on tämän vuoden humalat koettu ja ehkä ensi vuonna taas uudestaan.
