Moni nuori on saanut jo sovittua kesäksi työpaikan, mutta varsin monet vielä etsivät paikkaansa kesän työmarkkinoilla. Työnantajille tulee runsaasti hakemuksia niin sähköpostitse kuin puhelimitse. Hakemusten runsaus on työnantajalle hyvä signaali, työpaikka koetaan arvostetuksi ja sinne halutaan.
Jokainen työnhakija ansaitsee tulla huomatuksi. Olen useammaltakin nuorelta kuullut, kuinka suuri hakemusmääräkään ei tuota vastakaikua. Kieltävä vastaus ei kuitenkaan ole ikävin asia. Nuori työnhakija ymmärtää, että työpaikkoja on rajallisesti. Turhauttavaa on, kun hakemuksiin ei reagoida millään tavalla. Toistan, jokainen työnhakija ansaitsee tulla huomatuksi. Hakemuksesta kiittäminen ja kieltävä vastaus riittää, se ei jätä hakijaa epätietoisuuteen.
Työnantajat puhuvat usein ikävään sävyyn nuorten työhaluista. Meitä on moneksi, niin vanhemmissa kuin nuoremmissa. Nuoret ottavat oppinsa ja omaksuvat asenteensa meiltä vanhemmilta. Arvostammeko me pidempään työuralla olleet työtämme, työnantajiamme tai osaamistamme sille kuuluvalla tavalla? Moni työnsä tunnollisesti hoitava voi kotona ilmaista suhteensa työhön perin kielteisesti. Lapset kotona eivät näe vanhempiaan töissä, heille jää mielikuva vain siitä, millaisen jäljen työstä annamme kotona.
Työelämän arvostus lähtee meistä jokaisesta. Nuoret kasvavat heitä vanhempien kylvämään asennemaailmaan. Työnantajilla on erityisen suuri rooli siinä, millaisen kuvan annamme työelämästä. Se lähtee työntekijöiden aidosta arvostuksesta. Aloitetaan tulevien työntekijöiden kasvatus vaikka yksinkertaisesti vastaamalla jokaiseen työhakemukseen. Eikä se kiitoskaan pahitteeksi ole.
