Onpas pitkästä aikaa miellyttävää päästä avaamaan omia ajatuksia paikallislehden sivuille. Toimiessani Kuhmoisten sivistystoimenjohtajana, kirjoitin jonkin verran kolumneja eri aiheista Kuhmoisten sanomiin. Petäjävedellä kirjoittaminen keskittyi enemmän erilaisiin tervehdyksiin. Nyt onkin taas mahtavaa päästä kirjoittamaan jotain erilaista ja ehkä hiukan pohtivaa. Sain tehtäväkseni kirjoittaa otsikon mukaisesti aiheesta: ”Kenen joukoissa seisot…kenen lippua heilutat?”
Joskus voi olla, ettei annettu aihepiiri kirvoita ajatuksia kirjoittajan mielessä. Itse kuitenkin laitoin Hercule Poirotin hengessä pienet harmaat aivosoluni työhön ja aloin pohtia otsikon herättämiä mielikuvia. Näen mielessäni erilaisia skenaarioita ja tilanteita, kuten poliittisen mielenosoituksen, jalkapallo-ottelun ja uskonnollisen kulkueen. Näihin kaikkiin voin ajatuksissani liittää yhteisöllisyyden, johon kuuluu seisoa osana joukkoa, jolla on yhteinen tavoite. Tarttuakseni näihin eri teemoihin, pitää hiukan tutkia internetin maailmaa. Kaiken modernin tiedon lähde on tietenkin hyvä ystävämme Google ja hänen avustajansa Wikipedia. Tiedän, etteivät kyseiset veijarit ole aina luotettavimpia tiedonlähteitä, mutta kyllä heillä juttua riittää.
Kuulemma Kenen joukoissa seisot on sekä elokuva että laulu. Elokuva kertoo 1970-luvun vasemmistolaisesta poliittisesta laululiikkeestä, joka on saanut nimensä Aulikki Oksasen laulusta. Kyseisen laulun sanoissa on vahvaa poliittista kuvastoa ja melko runollistakin ilmaisua. Sanataiteen helmiä ovat mm. lauseet: ”niin kauan kun leivästä jää reikä leipojan käteen” ja ”nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty.” Mahtavia kielikuvia, jotka saavat tässä hetkessä hymyilemään. Politiikalla haetaan kuitenkin aina vaikuttavuutta ja muutosta, joten ei noita sanoja varmastikaan ole vitsiksi tarkoitettu. Itse en ole poliittisesti sitoutunut, mutta osaan arvostaa ihmisiä, jotka uskovat johonkin ideologiaan. Välillä poliittinen usko voi tosin olla sokeaa. Puolueesta riippumatta.
Sokeasta uskosta puhuttaessa voidaan siirtyä urheilun maailmaan. Jonkin joukkueen kannattaminen on joukossa seisomista ja lipun heiluttamista parhaimmillaan. Ihmiset saattavat kannattaa jotain seuraa koko ikänsä ja kärsiä ikuista masennusta heikosta menestyksestä johtuen. Jostakin epärationaalisesta syystä on aikanaan valittu tai perintönä saatu rakkaus seuraa ja logoa kohtaan.
Itse vierastan politiikan lisäksi myös fanaattista fanikulttuuria, mutta jälleen osaan arvostaa sitä, että katsomoon raahaudutaan, vaikka menestys kiertää oman seuran kaukaa vuosikymmenien ajan. Enkä nyt yritä vääntää veistä Ilves-kannattajien haavoissa, koska Tapparan tai Ilveksen sijaan liputan mieluiten toisen kotikaupunkini Vaasan ylpeyden eli Sportin puolesta. Tärkeintä minulle katsojana on kuitenkin hyvä tunnelma, ei lopputulos.
Uskonto on monella tapaa maailman vahvin muutosvoima. Uskonto yhdistää voimakkaasti ja jakaa ehkä vieläkin voimakkaammin ihmisiä. Vaikka urheilun fanikulttuuri tai politiikkakin ovat omalla tavallaan uskon asioita, niin ihmisen tarve uskoa johonkin suurempaan voimaan, on paljon vaikeammin hahmotettava kokonaisuus. Palasin juuri opintomatkalta Prahasta, jossa näin useamman kerran keskustan katuja kiertäneen Hare Krishna -kulkueen. Heitä katsoessani ajattelin, että näillä ihmisillä on uskoa asiaansa niin paljon, etteivät kummeksuvat katseet heitä häiritse. Se onkin ehkä uskonnon suurin positiivinen puoli. Jos joku on löytänyt itselleen asian, johon uskoa ja luottaa, niin se voi olla elämässä valtava voimavara.
Kenen joukoissa minä seison? Kenen lippua heilutan? Juuri nyt heilutan Vesilahden lippua seisoessani kuntalaisten joukossa. Kunnanjohtajan tehtävänä on yksiselitteisesti ajaa aina oman kunnan ja kuntalaisten parasta ja sitä teen parhaan kykyni mukaan. Työn ulkopuolella jätän lippujen heiluttelun vähemmälle. Politiikkaa tehköön ne, joita se kiinnostaa. Urheilua seuratessa keskityn yksilösuorituksien ihailuun. Uskonnon osalta kuljen omaa elinikäistä matkaani pohtien mitä ja mihin uskon. Vilpittömästi toivon, että jokainen löytää itselleen jonkin yhteisön ja kohtaa ihmisiä, joiden rinnalla seistä yhteisen asian puolesta.
Mikko Latvala
Vesilahden kunnanjohtaja
