Miten julkista taloutta voitaisiin supistaa? Olisiko ratkaisu byrokratian vähentäminen? On väitetty, että Suomessa on jäänteitä tsaarinaikaisesta toimintatavasta, jossa pienenkin asian hoitaminen vaati sekä aikaa että hermoja. Paperit kulkivat portaalta toiselle, koska jokaisen virkamiehen piti tehdä itsensä tärkeäksi ja lyödä oma leimansa käsiteltävään asiaan. Kovin tutulta tuo kuulostaa.
Hallituksessa on ymmärretty liiallisen byrokratian kalleus. On kuultu kuntia ja kaupunkeja ja luvattu, että hallituskaudella kevennetään toimintaa jäykistäviä normeja. Suomen
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen toivoo hallituksen pystyvän lunastamaan lupauksensa, koska siten kunnat voisivat toteuttaa palveluja joustavammin ja paikallisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen mukaansa joustavuus toisi myös kustannussäästöjä.
Kuntaliitto itse esittää keskusteluun 92 kevennettävää normia, joilla olisi mahdollista säästää yli 200 miljoonaa euroa. Normien purkutyössä on kyse sellaisten lakien ja muiden säännösten perkaamisesta, joita valtio on edellyttänyt kuntien noudattavan, oli se järkevää tai ei. Niiden noudattaminen on lisännyt merkittävästi hallinnollista työtä.
Suomi on valinnut Euroopan parlamenttiin uudet jäsenet. Käykö uusien kohdalla samoin kuin edellistenkin eli heistä ei kuulu mitään viiteen vuoteen. He voivat halutessaan pysyä piilossa äänestäjiltään ja koko kansalta, ja niin moni myös tekee. Kotimaan politiikassa saattaa joutua ikävästi tikun nokkaan teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Median pitää laittaa uudet mepit lujille. Äänestäjien pitää saada tietää Suomea koskevien asioiden valmistelusta, ja mitä valitsemamme edustajat tekevät etujemme ajamiseksi.
EU:ssa tehdään paljon meitä koskevia päätöksiä, esimerkkinä ennallistamislainsäädäntö. Kyse on metsien ja soiden ennallistamisesta. Entä muut alueet? Miten ennallistetaan esimerkiksi rakennusten ja teiden alle jäävät hehtaarit tai järvien täyttö?
Piikki
Pirha aloittaa hallinnon karsimisen. Hyvä alku, mutta ei läheskään riittävä.
