Lähiruoka on ymmärrettyä laajempi kokonaisuus

Tulevana viikonloppuna vietetään valtakunnallista lähiruokapäivää. Monet lähituottajat avaavat ovensa ja esittelevät tuotteitaan. Lempäälässä päivään on ilmoittautunut Mantereen tila, Vesilahdella kohteita on neljä, Haltijan tila, Kurjen ekokylä, Savipaja Samotti ja ToriKaffila.

Lähiruoan esilletuonti ansaitsee teemapäivänsä. Lehtemme välissä ilmestyvässä Lähiruoka-liitteessä Sitran vanhempi suunnittelija Liisa Pietola arvioi haastattelussa suomalaisten luontosuhteen muuttuneen, osin jopa kadonneen. Ymmärrys ruoantuotannosta on heikentynyt merkittävästi.

Pietola kaipaa muutosta ruoantuotantoketjuihin. Keskittämisellä ja suurilla yksiköillä on tehostettu tuotantoa, mutta sillä on myös varjopuolensa. Asiantuntija puhuu hajautetun tuotannon edistämisestä välttämättömänä. Suuremmassa mittakaavassa esiin nousee omavaraisuus. Viime vuonna Suomessa lopetti maatiloja yli kolmen kappaleen päivävauhdilla, eikä tahti ole hidastunut.

Usein lähiruoka mielletään torikaupaksi tai tilamyymälästä tehdyiksi ostoksiksi. Myös metsistä kerätyt marjat ja sienet tai lähivesistöistä pyydetyt kalat ovat selkeää lähiruokaa. Lähiruoka on niitäkin, mutta kokonaisuudessaan lähiruoalla ja -tuotannolla tarkoitetaan laajempaa kokonaisuutta. Myös teollisen elintarviketuotannon raaka-aineketjun etäisyyksillä on merkitystä paikalliseen elinvoimaan, omavaraisuuteen ja jopa kansanterveyteen.

Lähituotannon tukeminen on pitkä sarja valintoja, jotka ulottuvat lähiruoasta muihinkin palveluihin, kuten kauppoihin tai vaikka hyvinvointipalveluihin. Markkinataloudessa asiakas ratkaisee päivittäisillä valinnoilla. Luonnollisesti tuotteiden ja palveluiden täytyy olla kilpailukykyisiä laadultaan ja hinnaltaan.

Ongelma lähituotannon kannattamattomuudessa on osin rakenteellinen. Valtiovallan tulisi käydä läpi koko elintarvikeketjun tuet ja esimerkiksi verotus. Mikäli eduskunnan ratkaisut tukevat keskittämistä ja suuryksiköitä, lopputulos on ennalta-arvattava. Kunnat puolestaan voivat omalta osaltaan tukea lähituotantoa. Kunnat kilpailuttavat, kuten kuuluukin, kaikki hankintansa. Kilpailutuksen kriteerit se kuitenkin päättää itse. Niitä on hyvä pohtia myös lähituotannon näkökulmasta.