Kaksi lempääläläistä nuorta kertoi ajatuksiaan ja kokemuksiaan rasismista (LVS 6.11.). Nyt ajatuksistaan aiheesta kertovat Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jocka Träskbäck (kok.) ja sivistysjohtaja Nina Lehtinen.
Nuoret kertoivat kohdanneensa muun muassa kiusaamista, huutelua ja ahdistavia tilanteita, niin aikuisilta, kuin nuorilta.
Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jocka Träskbäck ei koe Lempäälässä olevan kovin paljon rasismia. Hänen mielestään jokaisen on saatava olla oma itsensä ilman pelkoa ilkeistä kommenteista.
– Täälläkin voidaan varmasti kohdata ikäviä yksittäistapauksia, mutta en tunnista tässä laajempaa ilmiötä. Päin vastoin olen ilokseni huomannut, että varsinkin lapset ja nuoret asettavat kaikki samanarvoiseen asemaan ja erilaisuus on heille normaalia arkea.
Lempäälän sivistysjohtaja Nina Lehtinen huomauttaa, että yhdenkin kuntalaisen kokemus loukkaamisesta, syrjimisestä tai epäasiallisesta kohtelusta on liikaa, eikä silloin voida sanoa, etteikö rasismia olisi.
– Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. En ota kantaa ongelman suuruuteen tai pienuuteen, vaan se, että yksikin lapsi, nuori tai aikuinen kokee epäasiallista kohtelua, on surullista ja siihen tulee yhdessä puuttua. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä.
Lehtisen kokemusten mukaan yläkouluikäisten nuorten keskuudessa esiintyy niin sanottua vitsillä haukkumista.
– Termeinä korostuu esimerkiksi homoksi tai vammaiseksi haukkuminen, mikä tuntuu pahalta, hän toteaa.
Träskbäck ei vastaa suoraan kysymykseen, mutta hän kertoo työelämässä esiintyvän ikärasismin olevan myös varsin ikävä ilmiö.
– Silloin menetetään arvokasta työkokemusta, koska rekrytoinnissa painotetaan usein nuoruutta, hän kertoo.
– Koen että olemme oikealla tiellä kysyessämme lapsilta ja nuorilta arjessa säännöllisesti “miten menee”. Näiden yhteisten kyselyjen antaman tiedon kautta nostamme arjen iloja ja suruja keskusteluun ikätason edellyttämällä tavalla, Lehtinen kertoo.
Träskbäck kertoo koulujen asennekasvatuksen olevan keskeisessä roolissa, sillä kiusaaminen koulussa mistä tahansa syystä on erityisen tuomittavaa, oli kyse sitten etnisyydestä, ruumiinrakenteesta tai henkilön muista ominaisuuksista.
– Olennaista on myös ymmärtää, että mikäli satunnainen ohikulkija ryhtyy esimerkiksi puhumaan englantia tämän ulkonäön vuoksi, voi kyseessä olla vilpitön halu toimia ystävällisesti, hän kuitenkin toteaa viitaten nuoren kokemukseen rasismista.
– Aikuisilla ja lapsilla pitäisi olla nollatoleranssi loukkaavissa sanoissa ja teoissa, hän sanoo.
Lotta Nurmi
