Luokkakokojen pienentäminen ja nuorisotilojen aukiolojen lisääminen auttaa vähän. Mutta mikä auttaisi paljon?
Mitä se nuori tarvitsee ja haluaa? Varmasti kalleimmat puhelimet, älykellot ja älyttömän kalliit toppatakit. Jos kysytään nuorilta itseltään, eikä ammattikasvattajilta.
Viestimme omille rakkaille nuorillemme, että välitän ja kasvatan sinua. Opetan epämukavuusalueella olemista. Meillä aikuisilla on usein ruuhkavuodet työpaikoillamme, kun lapset ovat kasvaneet eivätkä enää tarvitse 24/7-hoivaa. Uppoudutaan urakiitoon, olemmehan keski-ikäisinä yritystemme multiosaajia, tietotaito huipussaan, esihenkillöitä ja projektien johtajia.
Kuitenkin se vielä henkisesti pieni, epävarma nuoremme, joka esittää tietävänsä ja osaavansa. Olevansa kuolematon. Tarvitsee meitä enemmän kuin koskaan. Tik tok -maailma on todella raakaa ja toksista vielä kehittyville aivoille.
Olisitteko itse pärjänneet tässä some-hullunmyllyssä? Tai 15-vuotiaana osanneet päättää mitä lukiossa luen, jotta pääsen yliopistoon lukemaan kieliä tai matematiikkaa?
Laitetaan ne älylaitteet piiloon, annetaan aivojen rauhoittua digikuormasta. Kuunnellaan ja haaveillaan yhdessä. Keskustellaan ja tylsistytään yhdessä. Nautitaan yhdessäolosta.
Koulu opettaa, koti kasvattaa. Yhdessä onnistutaan.
Sari-Ulrika Tenhunen
koulunkäynninohjaaja yläkoulu/ jopo-ohjaaja
kunnallisvaaliehdokas (sd.)
Lempäälä
