Muistini mukaan Lempäälän kunnan pääkirjasto on ollut neljässä paikassa. Sitä, missä kirjasto sijaitsi näitä muistikuvia aiemmin, en pysty aanailemaankaan.
Se vanhin muistamani kirjasto sijaitsi Nuijan taloksi kutsutussa rakennuksessa Mantunkulman kiertoliittymän ja Pullomakasiinin välisellä alueella. Taisi olla alun perin osa muinoisen Kiiliäisen rakennuksia, jonka Suomalainen Nuija –niminen nuorisojärjestö oli joskus 1900-luvun alussa ostanut ja joka sitten oli päätynyt kunnan omistukseen. Talo oli hirrestä ja sen pintoja oli maalattu liikaakin ruskealla perusmaalilla. Yläkerta taisi olla asuntokäytössä, kirjasto oli alakerrassa. Kunnan säästäväisyydestä kertoo, että yläkertaan vievien portaiden askelmat olivat kaikki eri värisiä. Ne oli maalattu maalipurkkien pohjiin jääneillä maalin jäänteillä.
Yhdeksänvuotiaalle pikkupojalle oli kokemus pyöräillä yksin kirjastoon, saada virallinen kirjastokortti ja lainata nuorten jännityskirjoja. Nykyään näen, että tuo kokemus oli osa kansalaiseksi kasvamista.
Seuraava kirjaston sijoituspaikka oli kerrostalon alakerta jossain nykyisen Koti-pizzan paikkeilla. Siellä vastuussa tuntui olevan kirjastonhoitaja Rauno Sivonen. Hän ei ollut moksiskaan, kun jos toimme kaksi kassillista myöhässä olleita kirjoja ja romautimme ne lainauspöydälle. – Sehän on vaan hyvä, että näitä luetaan, totesi Rauno S myhäillen eikä vaatinut myöhästymismaksuja.
Seuraava Lempäälän pääkirjaston sijoituspaikka oli Aleksilla, Valtion virastotaloksi kutsutussa ruman laatikkorakennuksen toisessa kerroksessa, jossa katutason vuokralaisia olivat ainakin Poliisi ja VR ja Työkkäri. Paikka ei ollut millään tavalla kirjastolle optimaalinen eikä siitä muodostunut lempääläisten olohuonetta. Lasten palvelut siellä kyllä kohenivat, muutoin oltiin teknisen lainauspisteen tasolla. Näissä tiloissa kiinnostava persoonallisuus oli Erkki Salo, joka välitti kaukolainapyyntöjä. Aina asiakkaan eduksi. Erkki Salo muuten teki kansallisen kulttuuriteon kääntämällä Rabelais’ta suomeksi. Muistan myös, miten hän selitti, että kaikkien autoilijoiden tulisi ajaa pelkästään 80 km/h nopeutta, koska se oli optimaalinen piste hiilidioksidipäästöjen ja matkan sujumisen suhteessa.
Uusin Lempäälän kirjasto on vasta-avatun Lempäälä-talon uljain osa. Siinä on paitsi kirjasto, tiloja myös musiikille, peleille, satutunneille, nuorten yhdessäoloon, taidenäyttelyille, 50 tai 100 hengen tilaisuuksille, vieläpä elokuvien katseluun. Tilat joustavat moneksi ja kirjojen määrän voi kaksinkertaistaa nykyisestä ilman, että kirjasto menettää toimivuuttaan. Alakerrassa on vielä lehtilukusali pääoven ja koko taloa palvelevan ravintolan rinnalla.
Lempäälä on ollut pitkään Pirkanmaan hännillä kirjastoasioissa, mutta nyt se harppasi kerralla maakunnan eturintamaan. Käykää ihmiset katsomassa ja olemassa! Lempäälä-talo ei ole kunnantalo, vaan sananmukaisesti kaikkien lempääläisten talo. Ja kirjasto on ehdottomasti sen hienoin osa. Kyllä meidän kelpaa!
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
