Simo Saarimaa kaipasi lisätietoja (LVS 10.2.) Lempäälässä vuonna 1906 valmistettujen kärryjen valmistajasta.
Kuvaamasi kärryt on tosiaankin valmistettu Lempäälässä K. A. Koskisen Ajokalupajassa. Paja on museoituna alkuperäisellä paikallaan, Kuokkalan Museoraitilla, Kuokkalantie 14
Koskisen seppäsuvussa oli seppiä neljässä polvessa. Ensimmäinen oli 1798 syntynyt Erkki Tuomaanpoika, jonka oli kotoisin Kuokkalan Jaralta. Hänen jälkeensä seuraava seppä oli Kustaa Eerikinpoika (1832–1899), joka käytti Eriksson nimeä myös sukunimenään. Hän rakensi kosken rannalle pajan myllyjen tarpeita varten. Myös myllyissä (niitä oli siihen aikaan kosken rannalla 4 kpl) kävijät tarvitsivat pajaa mm. hevostensa kengittämiseen. Kustaa Erikssonin hautaristi on edelleen nähtävissä Lempäälän hautausmaalla. Kauniin, koristellun rautaristin on takonut hänen poikansa Kustaa Aleksanteri Koskinen, josta tuli seppäsuvun tunnetuin seppä.
A. Koskisen, aikaisemmalta nimeltään Eriksson (1863–1939) pajasta kehittyi vähitellen ajoneuvoja valmistava yritys, jonka tuotteita myytiin kaikkialle Suomeen. Paja toimi siis aluksi Kuokkalankosken rannalla, sillan pielessä. Myöhemmin, v.1910 hän teetti ison pajarakennuksen Jarala-nimiselle palstatilalle. Rakennusaineena käytettiin mm. uppotukkeja. Tukkeja järven pohjasta keräsivät hänen poikansa Yrjö, Erkki ja Paavo ja myivät ne isälleen. Tietoon on jäänyt, että ainakin Paavo sai niillä rahoilla ostettua itselleen polkupyörän.
Tämä pajarakennus on siis museoituna olemassa, mutta vävysi omistamat kärryt, vuodelta 1906 on tehty siinä entisessä, jo hävitetyssä pajassa.
Enimmillään K. A. Koskisen palveluksessa oli kymmenen miestä. Ajokaluja valmistivat isä, kolme poikaa ja kuusi vierasta työntekijää. Seppä Koskinen merkitsi kaiken toimintansa ja kaikki valmistamansa tuotteet sekä niistä saamansa tulot tarkasti muistiin työkirjaansa, jota hän piti vuodesta 1893 vuoteen 1935 saakka. Koskisen ensimmäinen asiakas oli Sotavallan kartanon omistaja J. Richter-Sotavalta. Alusta alkaen asiakaspiiri sijaitsi laajalla alueella, sillä alkuaikojen asiakkaat olivat Turusta, Valkeakoskelta ja Tampereelta. Jo kolmannen vuoden muistiinpanot kertovat, että ”töitä oli vahvasti” ja 1898 jopa ”enemmän kuin sai tehdyksi”, tosin 1900-luvun alussa oli muutama ” köykäinen ja köyhäkin” vuosi. Asiakkaina oli mm. kirkkoherroja, kihlakunnan tuomareita, valtiopäivämiehiä, kauppiaita ja tehtailijoita aina Kemiä ja Rovaniemeä myöten.
Kuokkalasta lähti maailmalle monenlaisia ajoneuvoja. Ensimmäisiä malleja olivat Turun kärry ja Tyrvään kärry. Lisäksi oli mm. nappulakärry, amerikkalainen- ja englantilainenkärry. Lieneekö tuo Tervolasta löytynyt juuri nappulakärry.
Pajan yhteydessä on puutyöpaja, jossa ajokalujen puuosat valmistettiin. Kalustoon kuuluu höyläpenkit, sorvit, rattaanpyörän kokoamislaite, pyörien siimarautojen taivutusvalssi, aisojen taivutusmuotit ym. erikoistyökalut. Kärryjen puuosia ostettiin myös valmiina muualta, jolloin Koskisella tehtiin vain raudoitus.
Autojen yleistyttyä kärryjen menekki väheni. Siksi Koskisen paja alkoi tuottaa peltokaluja, kuten heinän ja nauriin kylvinkoneita. Ohessa valmistettiin monenlaista muutakin, kuten hautaristejä ja portteja. Suomen Kumitehtaan portti Nokialla on tiettävästi suurin pajassa tehty työ. Sen pituus on 7,5 metriä ja korkeus yli kolme metriä. Portissa on kaksi jalankulkuporttia sekä keskellä auto- ja hevosportti.
Siihen aikaan sepältä vaadittiin monenlaisia taitoja. Taitoihin kuului jopa hampaanpoisto. Sitä varten hän valmisti pihdit, eri-ikäisille erilaiset. Sepän taitoihin luotettiin, siksi monet menivät mieluimmin sepän luo kuin hammaslääkärille hampaan poistoon.
K. A. Koskisen kuoleman (1939) jälkeen hänen työnsä jatkajaksi ryhtyi hänen poikansa teknikko Yrjö Aleksander Koskinen (1892–1979). Yrjö Koskinen piti pajaliikettä vuoteen 1975. Sen jälkeen suvusta ei enää löytynyt työn jatkajaa, jolloin perikunta myi 1981 kiinteistön kaikkine rakennuksineen ja työkaluineen Lempäälän kunnalle. Nämä tiedot löytyvät: Ritva Mäkelä 2005, Myllyjen ja museoiden Kuokkala-kirjasta.
Tulkaa siis tutustumaan Kuokkalan Museoraittiin ja sen seitsemään mielenkiintoiseen museoon sitten kun museovieraat taas voidaan toivottaa tervetulleiksi!
Kaarina Lepistö
museovastaava
