Harvemmin tulee ajateltua, kuinka tärkeästä ja vakavastakin valinnasta on kyse, kun rekrytoidaan työnhakijoita mihin tahansa työhön – Rekrytoijat kirjaimellisesti päättävät tuntemattomien ihmisten tulevaisuudesta. Olen ollut erittäin tietoinen tästä vastuusta, kun olen viime aikoina saanut olla luottamushenkilön mandaatilla yhtenä äänenä rekrytoimassa uusia työnhakijoita.
Korona-aika on tuonut omat modernit ongelmansa haastattelutilanteen jo valmiiksi jännittävään soppaan, eikä etähaastattelut, tekninen säätö tai maskit auta tekemään työhaastatteluista yhtään vähemmän kriittisiä tilanteita haastateltavalle taikka haastattelijalle. Vaikka kuinka valmistelemmekin rekrytointiryhmän kanssa työnkuvaa, hakijoiden kriteerejä ja sopivia kysymyksiä työhakijoille, mahdollisuus virhevalintaan on aina olemassa.
Pyrin perustamaan valintani asettamiimme työn kriteereihin, koulutukseen, työkokemukseen, sopivuuteen, motivaatioon ja haastatteluihin. Ikä, sukupuoli, ulkonäkö, alkuperä tai henkilökohtaiset kysymykset parisuhteesta, lapsista tai vaikkapa uskonnosta eivät saisi vaikuttaa valintaan millään lailla.
Nykyään monet modernit rekrytointiyritykset voivat tehdä rekrytoinnit täysin anonyymeinä tietämättä hakijan ikää tai sukupuolta syrjinnän ja ennakkoasenteiden vähentämiseksi. Monilla tahoilla rekrytoinnit suoritetaan kuitenkin kustannussyistä edelleen oman väen toimesta, jolloin oikeudenmukaisuuteen on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota. Tutut, perheenjäsenet ja vanhat työntekijät voivat saada etulyöntiaseman. Myös tiedostamattomat ennakkoluulot voivat vaikuttaa hakijan arviointiin ja rekrytointipäätökseen.
Ennakkoluuloille ja niiden aiheuttamille ongelmille on helppo kohauttaa olkapäitään ja ajatella, että kyse on pienestä ongelmasta. Työelämä on kuitenkin edelleen yhä vahvasti esimerkiksi sukupuolistunutta. Naisia syrjivää käytöstä ja ajatusmalleja tapaa edelleen myös kirkon parissa, jossa tasa-arvo, naispappeus, yhdenvertaisuus ja seksuaalivähemmistöt ovat edelleen monelle vaikeita asioita. Kyse on yhteiskunnassa piilevistä rakenteista, jotka ylläpitävät mahdollisuuden epätasa-arvoon. Naisia arvioidaan usein edelleen sukupuolen, ei pätevyyden mukaan. Onneksi jotkut naiset ovat rikkoneet lasikattoja ja raivanneet tien auki muillekin aina piispaksi asti.
Jokainen ansaitsee rekrytointiprosessin, jossa kysymykset pysyvät asiallisina, eikä kenenkään oikeuksia poljeta. Uskon vakaasti uusiin tasa-arvon tuuliin. Eriävillä mielipiteilläni valintapäätöksistä en välttämättä ole muuttanut lopullista päätöstä, mutta ehkä ne ovat muuttaneet vallitsevia asenteita edes yhden äänen verran nykyaikaa vastaaviksi.
Rekrytointi on päätös sekä hakijan, että työnantajan tulevaisuudesta. Onnistunut ja oikeudenmukainen valinta tuo työpaikalle uuden ihmisen ja hänen ajatuksensa, jotka voivat muuttua merkittäviksi teoiksi – Toivottavasti positiivisiksi sellaisiksi.
Anne Sällylä
Seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen
