Uskotko salaliittoteorioihin?

Yhdysvalloissa mylläävä vaalien väkivaltainen jälkipyykki on nostattanut salaliittoteoriat kestopuheenaiheeksi. Kun Donald Trumpin kannattajat hyökkäsivät Washingtonissa Yhdysvaltain kongressiin, sarvipäinen QAnon-salaliittoteorian äänitorvi nousi sekasorron symboliksi. Rapakon takana myrskyävä sotku ja esimerkiksi koronapandemia on tuonut salaliittoteoriat esiin virallisissa asiaohjelmissa ja uutisissakin. Mutta mitä näillä teorioilla oikeastaan tarkoitetaan?

Salaliittoteoria lienee yksinkertaisuudessaan olevan teoria siitä, että jotkut ihmiset tai ryhmät juonivat salaisia sopimuksia jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Teorioilla voidaan viitata juonimiseen politiikassa, erinäisiin salaoperaatioihin tai maailmanvaltauspyrkimyksiin. Salaliittolaisten oletetaan olevan hyvinkin vaikutusvaltaisia, kieroja ja taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Tunnetuimpia salaseuroja lienevät vapaamuurarit, liskoihmiset, QAnon ja Uusi maailmanjärjestys. On myös lukuisa määrä kuolemantapauksia, joihin liittyy salaliittoteorioita. Marilyn Monroen, prinsessa Dianan, John F. Kennedyn, John Lennonin ja Elvis Presleyn kuolemat herättivät mitä mielikuvituksellisimpia salaliittoteorioita.

Me ihmiset levitämme salaliittoteorioita eri syistä. Toiset haluavat manipuloida tarkoituksellisesti, ehkä poliittisista tai taloudellisista syistä. Toiset teoriat ovat puhdasta trollausta, jossa teorian keksijä vain vitsailee niihin uskovien kustannuksella. Salaliittoteoriat alkavat usein epäilyksinä siitä, kuka erinäisistä tapahtumista tai tilanteista hyötyy. Esimerkiksi koronapandemian synnyttämät salaliittoteoriat pohjautuvat usein irrationaaliseen käsitykseen, että joku vaikutusvaltainen salaliittolainen hyötyy tilanteesta.

Nykypäivän tietoähkyssä luoviminen vaatii kriittistä medianlukutaitoa, ja ihmismielen psykologisista vinoumista on hyvä olla tietoinen. Salaliittoteoreetikot käyttävät usein esimerkiksi kärjistämistä, pelottelua, mustavalkoisuutta ja ylivertaisuusharhaa tehokkaasti hyväkseen. Erityisesti epävarmoina aikoina ihmismieli pyrkii löytämään yksinkertaistettuja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, ja tulkitsemaan toisistaan riippumattomia tapahtumaketjuja juonikkaiksi syy-seuraussuhteiksi. Monesti salaliittoteoreetikot käyttävät todisteiden puutetta itsessään todisteena: Viralliset todisteet ovat ”niin hyvin peiteltyjä”, ettei suoria todisteita löydy. Tämä on hyvin löyhää päättelyä, joka ei perustu mitattaviin faktoihin. Mustavalkoinen maailmankatsomus ja medianlukutaidottomuus altistavat ihmisiä uskomaan teorioihin. Lähdekriittisyys ja faktapohjainen objektiivisuus suojaavat humpuukiin haksahtamiselta.

Joidenkin salaliittojen olemassaolo on kuitenkin pystytty myös virallisesti todistamaan. Esimerkkinä tosielämän salaliitosta on vuodelta 2006, kun suuret savukeyhtiöt vuosikymmenien ajan piilottelivat todisteita tupakoinnin terveysriskeistä taloudellisista syistä. Mutta kuten kaikki massiiviset faktuaaliset salaliitot, ne tulevat usein julki ennemmin tai myöhemmin todisteineen päivineen, ja käyvät läpi virallisen oikeusprosessin.

Kuitenkin, kun tuntematon henkilö internetissä saarnaa liskoihmisten valtaavan maailman tai vertajuovien pedofiilien vilisevän politiikassa, on hyvä ottaa omat pelkonsa ja epävarmuutensa kriittiseen käsittelyyn. On pohdittava, miten omat arvot, pelot ja maailmakatsomus vaikuttavat rationaaliseen päätöksentekoon. Toimittajana minun on sitouduttava objektiiviseen lähdekritiikkiin ja otettava vastuu asioista, joita jaan. On jokaisen vastuulla pyrkiä hillitsemään haitallisten salaliittoteorioiden leviämistä ja toimia vastuullisesti.

 

Anne Sällylä LO, YTM