Oletko hyvä lukijani kuullut kenenkään johtavassa asemassa olevan poliitikon suusta lausetta: anteeksi, olin väärässä. Aivan! En minäkään ole kuullut. Anteeksi ei kuulu heidän sanavarastoonsa, eikä väärässä voi tietenkään olla, jos tuntee olevansa maailman napa. Seurauksena on monenlaisten selitysten kierre, jossa yritetään muuttaa musta valkoiseksi.
Valtakunnan politiikassa tämä on jokapäiväistä. Maallikon mielestä ilmiselvien virheiden kohdalla tv-kameroiden eteen marssitetaan asiantuntijoita, jotka analysoivat tapahtunutta ja puolustelevat tehtyjä päätöksiä. Kun heidän vaikeaselkoista höpinäänsä kuuntelee vähän aikaa, nöyrä kansalainen oivaltaa, että vika olikin hänessä itsessään eikä päättäjissä.
Hyvään johtamiseen kuuluu itsetunnon lisäksi myös nöyryys. Nuo piirteet eivät ole toistensa vastakohtia, koska ihminen, jolla on hyvä itsetunto, uskaltaa tunnustaa myös virheensä. Monet johtajat ovat valitettavasti sisimmässään epävarmoja, ja siksi heidän pitää esittää jämäkkää, aina oikeassa olevaa pomoa. He pelkäävät menettävänsä asemansa, jos tunnustavat puutteensa.
Nämä periaatteet sopivat myös Lempäälän kuntapolitiikkaan. Vaalien siirron myötä nykyisen valtuuston toimikausi jatkuu suunniteltua pidempään. Se antaa teille arvoisat valtuutetut mahdollisuuden korjata yksi ilmiselvä virhe. Se tosin edellyttää nöyryyttä tunnustaa tosiasiat. Kuulen jo jonkun valtuutetun ihmettelevän, että mistä mahtaa olla kyse. No tietysti siitä, mikä pistää silmään joka ainoa päivä, kun keskusta-alueella liikkuu. Telkäntaipaleen silta!
Mistä aloittaisin? Ensinnäkin suunnitelmissa oleva tavattoman pitkä, suora ramppi, joka jatkuisi Tampereentielle asti. Ketä sen on tarkoitus palvella? Esteettömyyden ymmärrän, mutta kuka jaksaa pyörätuolilla tai rollaattorilla tuollaista matkaa? Ja miten ruma sellainen ramppi onkaan! Toiseksi, milloin ramppi olisi edes mahdollista tehdä? Edessä olevat virastotalot on tarkoitus purkaa tänä vuonna, mutta sitten alkaa uusien kerrostalojen rakentaminen, ja alue pyhitetään työmaan käyttöön. Toisin sanoen keskustaprojektin suunnitelmissa oli virhe myös aikataulutuksessa.
Ramppia saadaan siis odottaa vähintään pari kolme vuotta, ja sen ajan ruma sillantorso törröttää tuossa meidän kaikkien ihasteltavana. Entä jos korkein hallinto-oikeus hyväksyy valituksen, eikä ramppia voida ollenkaan toteuttaa nykysuunnitelmien mukaan?
Kun silta on isolla rahalla tehty, se pitää saada käyttöön. Vanha sanonta kuuluu, että sakki päättää ja sakki peruu, ja sitä ehdotan nyt teille valtuutetut. Nöyrtykää ja hyväksykää se tosiasia, että suunnitelma oli huono. Asiaan on olemassa kuitenkin helppo ratkaisu. Sillan päähän tehdään rakennelma, jonka sisään sijoitetaan riittävän kokoinen hissi ja raput. Esteettömyys paranee, ja tätä ratkaisua tukee myös laiturin jatkaminen sillalle asti.
Kirjoittaja toivoo järjen voittavan.
