Maakalassa, lähellä kanavan alkupäätä on kaadettu omin luvin ilmeisesti satakunta puuta kunnan ja osakaskunnan maalta. Poliisi tutkii asiaa, ja voinemme olla varmoja, että tekijät löytyvät. Erikoista tapauksessa on, että ainakin lehtiuutisten mukaan niin rungot kuin oksatkin on viety paikalta muualle. Aivan kuin työssä olisi ollut palkkakeikalla puistoalan ammattilaisia: arboristeja tai metsureita. Kannotkin ovat siistejä ja saha on ollut terässä…
Puiden kaadon motiiviksi arvaa empimättä lähimpien talojen vesinäköalojen parantamisen. Samanlaisia puiden ihmekatoamisia on tapahtunut menneinä vuosina Helsingissä ja Espoossa niin sanotulla kultahammasrannikolla.
Mikään vahinko tässä tapauksessa ei tule kyseeseen. Ei siis sellainen Porvoon suunnalla tapahtunut, jossa kaupungin vuokramaiden viljoja puinut puimurimies pui väärinkäsityksen takia toiset talonpojan viljapellon. Eikä tässä tapauksessa liene kysymys siitäkään, mitä tapahtui Parkanossa muutama vuosi sitten: kaupungin hidasteluun kypsynyt paikallinen metsuri haki kaljapäissään moottorisahansa ja kaatoi puita kolmostien ja järven välistä, siitä ihan Parkanon keskustan sisäänajotien kohdalta. Tarkoitus oli hyvä ja kannatettava, mutta rapsujahan siitä tuli. Mies ei hoksannut selittää tekoaan kansalaistottelemattomuudeksi, vaikka sellaisestahan siinä oli kysymys, näin jälkikäteen katsottuna. Prosenteilla vahvistettuna.
Asetelma Maakalassa vastaa viime vuosituhannelta tutun Maamiehen tietolaarin klassista kysymystä: − Saako naapurin maalle rakentaa, kysyy nimimerkki Epätietoinen Hämeestä.
Lempäälässäkin on ollut alueita, joissa omalta maalta ei saanut kaataa puita ilmoittamatta asiasta kuntaan. Kyseessä olivat asemakaava-alueen tontit, joiden puustoa on maisemallisista syistä haluttu säästää: tai ainakin saada kaataja miettimään kahdesti, onko ne puut todella syytä kaataa. Lisättäköön tähän lievennys: Lempäälässä rakennusjärjestystä on korjattu vastikään, enkä ole varma, mitä nykyisessä sanotaan puiden kaatamisesta omalta maalta.
Mutta jokaisen järki sanoo, ettei naapurista tai toisen maalta saa mennä kaatamaan puita tai pensaita. Se on samaa kuin varastaisi toisen omaa. Rakennustutkijat ovatkin kiteyttäneet rajapulmat ja naapuruussuhdekysymykset lauseeksi: ”Pienet tontit, isot riidat − Isot tontit, hyvät naapurit”. Tämä on todettu vanhojen ryhmäkylien alueilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Jos tontti on kovin pieni, asukas kokee henkistä omistajuutta myös tontinrajan taakse. Alkaa varastoida sinne tavaraa, tekee oikopolun, rakentaa luvatta nuotiopaikan, protestoi julkisuudessa, kun naapuri hakkaa metsää.
Yksi mahdollisuus on, että Maakalassa alue, josta puita on kaadettu, on oletettu kunnan maaksi. Tuollainen oletus ei ole mikään lieventävä asianhaara. Ei kunnan maalta saa varastaa sen paremmin kuin yksityiseltäkään. Kuntaa suojaa sama omistusoikeus kuin meitä kaikkia. Kun kunta omistaa maata, siihen on syynsä: yleensä meidän kaikkien ja tulevienkin polvien kannalta hyvät syyt. Jos taas tekijät olettivat rantamaan olevan osakaskunnan (jakokunnan) maata, silläkin on sama suojansa. Osakaskunnalta voi koettaa lunastaa rantaa tontin jatkeeksi. Ja suostuuhan osakaskunta, kun hinta on kohdallaan.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläläinen tietokirjailija
Lue myös:
Kunnan puistosta kaadettu laittomasti lähes 100 puuta – tutkintapyyntö poliisille
