Sukupolvien välillä on aina ollut kuilu. Nykyään se ammottaa erityisen syvänä työelämässä. Töitä on, mutta niitä ei haluta tehdä.
Vanhempi polvi valittaa, että nuoret ovat oleskelijoita, joille ei kelpaa rehellinen palkkatyö. Nuoret taas sanovat, että kiinnostuksen kohteet ja työmarkkinoiden tarjonta kohtaavat huonosti. Tuntuu, ettei kumpikaan osapuoli halua ylittää heidän välillään olevaa kuilua.
Nuorisotakuulla yritetään tukkia tämä rotko umpeen. Paperilla ajatus näyttää hienolta: jokaisen työttömän nuoren pitäisi saada kolmessa kuukaudessa työpaikka tai päästä opiskelemaan.
Lempäälässä nuorisotakuun piiriin lukeutuu 110 nuorta, Vesilahdessa heitä on ainoastaan neljä. Yli sadan lempääläläisnuoren työllistäminen ei ole ihan helppo juttu. Lempäälän kunnan talousjohtajan Kari Auvisen mukaan ”asia voidaan ottaa haltuun ainakin jossain mittakaavassa”. Vesilahdessa nuorisotakuun toteuttamisen luulisi onnistuvan kivuttomammin.
Monelle takuun toimivuus kuitenkin aiheuttaa skeptisiä puistatuksia. Vaikka nuorelle tuotaisiin työ- tai opiskelupaikka tarjottimella eteen, ei ole ollenkaan varmaa, tarttuuko hän siihen. Se riippuu siitä, mitä tarjotaan.
Vaativatko nuoret liikaa? Saattaa olla. Kenties täällä on totuttu saamaan kaikki liian helpolla. Ehkäpä esimerkiksi parikymppisillä lukion käyneillä on inasen verran liian suuret luulot itsestään (nimimerkki Kokemusta on).
Brittiläinen Michael Bywater on kirjoittanut kirjan nimeltä Big Babies, eli miksi emme kasva aikuisiksi. Sen mukaan elämme isojen vauvojen maailmassa. Meitä paapotaan kaikkialla, ja siihen nuoret ovat tottuneet. Kasvatus, passivoiva sosiaaliturvajärjestelmä, media, mainokset – ne kaikki tähtäävät siihen, että elämämme olisi mahdollisimman helppoa ja nautinnollista.
Mutta on nuorillakin pointtinsa. Työelämä on muuttunut rajusti. Ei kauppatieteiden maisterin kuuluisi pestä lattioita tai istua kaupan kassalla. Ja toki yhteiskuntamme saattaa olla entistä lapsellisempi, mutta siitä voidaan osaksi syyttää myös vanhempia. Mitäs passasitte ne piloille.
Totta puhuen, tärkeintä on ennen kaikkea unohtaa mustavalkoisuus. Jätetään pois turha kiistely. Nuorisotakuu on hyvä juttu. Sekä työnantajien että nuorien vain pitäisi ymmärtää tulla puoleen kenttään vastaan. Aloitetaan vaikka Lempäälässä maaliskuussa järjestettävästä rekrypäivästä.
