Tiedättekö mikä on rohkea, lämmin, mutkaton, luumunpunainen ja valoisa? Uskokaa tai älkää, noilla sanoilla määritellään Pirkanmaan hyvinvointialuetta. Keväästä lähtien on tehty brändityötä viestintätoimiston ohjaamana. Se on maksanut lähes 50.000 euroa. Työpajoissa on viestintäjohtaja Elina Kinnusen mukaan keskusteltu brändistä ja sen graafisesta ilmeestä. On kuulemma valmistelu brändiattribuutteja ja –hierarkiaa. Nuo ovat tällaisen tavallisen terveyspalvelujen käyttäjän kannalta täyttä hepreaa. Millä tavalla hyvinvointialue tulee muka olemaan rohkea tai luumunpunainen? En tiedä, mutta varmaa on, että työpajoissa on kulunut paljon kampaviinereitä, kun noin hienoja asioita on pohdittu. Pelkästään värien miettimiseen on käytetty kovasti aikaa. Pinkkiäkin on suunnitelmissa pidetty mukana, mutta siitä on tiettävästi nyt luovuttu. Hoh hoijaa!
Todella kaukana ollaan käytännön arjesta. Luulen monen veronmaksajan yhtyvän ihmettelyyni, miten nuo voivat edistää sitä, että lääkäriin pääsisi luvatussa 7 päivässä. Me, joiden rahoilla tätä tehdään, kaipaamme konkretiaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, monen asian pitäisi olla kunnossa jo vuodenvaihteessa. Silti keskustelua käydään edelleen hyvin yleisellä tasolla. Tähän lehteen kirjoittavat aluevaltuuston jäsenetkin pyörittävät kolumneissaan itsestäänselvyyksiä, ja konkreettisia asioita saa heidän teksteistään hakea suurennuslasin avulla. Ehkä noilla kirjoituksilla onkin jokin muu tavoite kuin meidän kuntalaisten valistaminen. Tuntuu siltä, että niissä kolumneissa poliitikot puhuvat toisilleen ja omille kannattajilleen, eivätkä meille.
Kyse on puoluepolitiikasta, josta Piikki pysyy kaukana. Silti Rauno Jääskeläinen piti edellistä kolumniani yksisilmäisenä ja opposition puheiden värittämänä. Todettakoon vielä kerran, että Piikki ei ole opposition, mutta ei myöskään hallituksen asialla, vaan yrittää puolustaa veronmaksajia eri puolueiden paineessa. Jos Jääskeläinen olisi lukenut kolumnini ilman mitään ennakkoluuloa, hän olisi huomannut kritiikkini kohdistuvan ensisijaisesti Fortumin johtoon. Koska kyse on koko Suomen kannalta merkittävistä tappioista, on syytä arvioida myös valtion omistajaohjauksen toimia. Eivätkä ne ansaitse kiitosta. Omistajaohjauksesta on vastuussa kulloinkin voimassa oleva hallitus heidän sopimansa työnjaon mukaisesti. Omistajan intresseissä on tietysti omaisuuden arvon säilyttäminen tai jopa kasvattaminen. Se voi tarvittaessa vaatia myös henkilövaihdoksia.
Hyvä kysymys on, kykeneekö valtio ja kulloinenkin hallitus ylipäänsä kunnolliseen omistajaohjaukseen. Asiantuntemus ei välttämättä riitä, ja riippakivenä ovat vielä puoluepoliittiset intressit. Erityisesti taloudellisten kysymysten kohdalla järkevän päätöksenteon esteenä ovat aatteelliset ristiriidat. Jos ainoana tavoitteena on menestyä seuraavissa vaaleissa, eivät päätökset ole yleensä kokonaisuuden kannalta parhaita mahdollisia. Ymmärrän, että puolueet kuuluvat demokratiaan, mutta yksisilmäinen puoluepolitiikka pilaa monta asiaa.
Kirjoittaja kaipaa konkretiaa
Kommentointi on suljettu.