Lempäälän erotessa Vesilahdesta satoja vuosia sitten Säijän yhteismaa, ns. Säijänmaa jaettiin näiden pitäjien kesken. Lempäälän Säijän ja Vesilahden Säijän raja kulki linjaa Niemelännokasta luoteeseen Vanhan rantatien linjaa Sormustenperään ja siitä 1 500 piirun kulmalla kohti luodetta sivuuttaen Urvantajärven länsipuolelta jatkuen suoraan Pirkkalan rajaan saakka.
Pirkkalan puoleinen osa oli siis Vesilahden Säijää ja toinen puoli Lempäälän Säijää.
Myöhemmin muodostuivat koulupiirit: Säijän koulupiiri ja Säijärven koulupiiri, jossa oli Vesilahden Säijän koulu. Koulussa oli vielä vuonna 1959 yhteensä 80 oppilasta.
Vesi oli hyvin pitkään alueita yhdistävä tekijä ja elementti myös täällä Pyhäjärven vaikutuspiirissä. Kuntakeskukseen kuljettiin kesäisin veneellä ja talvella reellä tai hiihtämällä. Samoin kirkkoon. Vesireitti voi olla myös vaarallinen. Tämän sai kokea vuosikymmeniä sitten nuoripari, joka palatessaan Vesilahden kirkolta vihkimisensä jälkeen joutui ukkosmyrskyn yllättämäksi ja hukkui Roiskonnokan kohdalla. Talvisella vesireitillä on myös vaaran paikat mm. Kierimoilla.
Vesilahden Hinsalan taloilla oli peltoja ja metsiä myös Säijässä Pyhäjärven toisella puolella ja kesäisin karjaa tuotiin laiduntamaan Säijään. Tästä syntyi loru, jonka olen kuullut mm. vesilahtelaiselta, onkemäkeläiseltä koulukaveriltani: ”Jok’ on muualla liiaks’, menköön Hinsalaan piiaks. Sataa taikk’ on poutaa, saa Säijänselkää soutaa”.
Ajatus Vesilahden Säijän liittämisestä Lempäälään käynnistyi jo vuonna 1938, mutta hanke keskeytyi valtiovallan nihkeän suhtautumisen ja talvisodan syttymisen vuoksi. Sotavuodet ja jälleenrakentaminen siirsivät kuntaliitosasiaa pitkälle tulevaisuuteen.
Säijän Heikkilässä syksyllä 1945 pidetyssä kokouksessa kyläläiset päättivät ryhtyä toimenpiteisiin sähkön saamiseksi tälle osaa Säijää. Ensimmäiset hankkeessa mukana olleet saivat sähkövirran vuonna 1948, mm. Säijärven koulu ja viimeiset vuonna 1952, kuten Kärjen talo, jolla oli ollut sähkövirta Hinsalassa ennen tilan siirtoa uusjaossa tänne Ihanasuon korpeen 1930-luvun puolessa välissä.
1950-luvun lopussa Vesilahden Säijän liittäminen Lempäälään nousi uudelleen esille Maalaisliiton Säijän paikallisosaston Ohralahdessa pidetyn kokouksen jälkeisessä keskustelussa. Asiaa valittiin ajamaan toimikunta: Oiva Koppanen, Armo Kärki, Erkki Majaniemi (pj.), Martti Patakangas (siht.) ja Väinö Urvanta.
Toimikunta teki selvityksen ja kylän 214 äänioikeutetusta asukkaasta 205 halusi kylän liitettäväksi Lempäälään, muutama halusi liitosta Pirkkalaan ja yksi olisi halunnut kylän jäävän Vesilahteen. Liitosta Lempäälään kannatti 95,8 prosenttia.
Majaniemi sai sovituksi tapaamisen sisäministeri Niilo Ryhdän kanssa, ja asia lähti liikkeelle. Syksyllä 1962 hallitus teki päätöksen Vesilahden Säijän liittämisestä Lempäälään 1.1.1964. Siirrettävä alue oli pinta-alaltaan noin 1 800 hehtaaria, josta peltoa 650 hehtaaria. Asukkaita oli 347.
Liitoksen jälkeen vuonna 1964 Vesilahdessa oli 4 639 asukasta ja Lempäälässä 11 425. Vielä 1940-luvun lopussa Vesilahdessa oli ollut enemmän asukkaita kuin Lempäälässä.
Kuntaliitos helpotti monella tapaa kyläläisten elämää. Asiointimatkat kuntakeskukseen miltei puolittuivat, mikä oli merkittävä helpotus, kun henkilöautokanta oli vielä pieni. Linja-autoliikenteen kehittyminen Lempäälän keskustaan sai myös vauhtia.
Takaiskujakin tuli. Koska Säijä oli aikaisemmin jakaantunut kahteen eri kuntaan, oli yhdistyneessä Säijässä nyt kaksi kansakoulua, Säijän koulu ja Säijärven koulu. Molemmilla kouluilla oli omaperäinen ja merkittävä syntyhistoriansa. 1960-luvulla ikäluokat pienenivät nopeasti eikä oppilaita riittänyt kahteen kouluun. Säijärven koulun kohtaloksi tuli lakkauttaminen vuonna 1969, vaikka enemmistö koululaisista oli Säijärven koulupiirissä.
Vesilahden säijäläiset siirtyivät Lempäälän seurakunnan jäseniksi. Suhde Vesilahden seurakuntaan jäi monelle vielä vahvaksi, kun papit olivat tuttuja seuroista, rippikoulusta, vihkipappeina ja muista seurakunnan tapahtumista. Monen säijäläisen sukuhaudat olivat Vesilahdessa, samoin kun sodissa kaatuneitten Vesilahden säijäläisten sankarihaudat.
Tämän paikallislehden nimi oli kuntaliitoksen aikaan Lempäälän-Vesilahden-Tottijärven Sanomat. Meidän kylän osalla puhuttiin ”Vesilahden sanomasta”. Sillä nimellä minäkin opin tämän lehden tuntemaan ja vaikka olen ollut hyvin pitkään lempääläläinen, on lehden nimi minulle edelleen ”Vesilahden sanoma”.
Mikko Kärki
